Revision [447]
This is an old revision of Azanur09 made by AdminDare on 2021-08-29 11:31:45.
Azanur 9: Ontto vuori
<-- 08: Aarrekammio - 10: -->
Kaivosleiri Uhma, 53. myöhäiskylvöä, vuosi 1 kääpiöiden uutta laskua
Gunnleif, Ondulf ja Skalti ovat saapuneet edellispäivänä Kaivosleiri Uhmaan, noin 7 kilometriä Ugog Nalimista etelään vuoristoa pitkin. Sen vieressä maan alta tulee vuolas virta, jonka vedestä Kultakypärän klaanin kaivosmestari Torkild Karvaton on löytänyt hopeajäämiä. Hopea olisi arvokas löytö, joten Asadir pyytää tutkimusretkikuntaa selvittämään asiaa. Sadrak ja Esme eivät ole mukana, he ovat Toublesjassa avustamassa kääpiökauppiaita suhteiden luomisessa, opettelemasa bocsien ja trakien kieltä, sekä vakoilemassa.
Edellispäivä oli todella tuulinen, ja yöllä satoi kaatamalla. Gunnleif mittasi luolasta virtaavan veden käyttäytymistä: ulosvirtaus kasvoi ensin hitaasti, sitten vauhdilla, ja sitten tasaantui sateen vielä jatkuessa - oletettavasti luola sisäänkäynnin takana oli tulvinut kattoon asti, eikä enempää vettä enää mahtunut ulos.
53. päivän aamu on pilvinen, mutta sade on päättynyt. Tutkimusryhmän vahvistukseksi on tulossa Elza, kukkulakääpiö, joka on toiminut täällä avustajana, ja jonka ryhmä tapasi trakien linnoituksen raunioilla sata päivää sitten. Nuori Elza on kaivoskääpiö, ja hänellä on osaamista räjähteistä. Kaivosleirissä käynnistyy aamulla hyörinä kun eilisen tuulen tuhoja paikkaillaan. Leirin tehtävänä on myös aloittaa vesivoimalan rakennukset viereiseen vesiputoukseen.
Torkild haluaa kärsimättömästi tuloksia. Ryhmä pohtii hetken vaihtoehtojaan.
Kaakon suuntaan kohoaa lähialueen korkein vuorenhuippu. Sen päällä olevalta jäätiköltä laskee vesiputous. Oletus on, että tämä putous katoaa maan alle jossakin, ja tulee ulos leirin kohdalta; sieltä se laskeutuu vesiputouksena alas rinteitä ja muuttuu metsässä Oujnakel-joeksi. Kivi on vaaleaa kalkkikiveä. Ketään ei huvita lähteä puskemaan aukkoon, josta virta tulee vuolaana ulos, joten tavoitteena on löytää toinen reitti luolaan. Niinpä ryhmä ottaa eräretkivarustuksen ja lähtee havumetsikön läpi kaakon suuntaan, jossa maa vähitellen kohoaa.
Vuoristossa
Pilvinen päivä on viileä, ja kulku kivisessä maastossa hidasta. Maa nousee puolen kilometrin matkalla satakunta metriä, ja puut harvenevat. Maastoa peittää vuorikasvillisuus, jonka seassa vilistää pieniä eläimiä. Taivaalla lentelee saalistava suuri kallolintu, ja harjanteilla näkyy kuusijalkaisia kauriin kaltaisia eläimiä. Ryhmä kiipeää kumpareen yli ja päätyy kahden rinteen välissä olevaan metsittyneeseen laaksoon. Siellä vastaan tulee maahan isketystä puusta tehty kaksi metriä korkea keko, jonka ympärillä on luita. Keon päällä on kallo, jonka Gunnleif arvelee kuuluneen jotulle.
Gunnleif penkoo luukasaa, ja tunnistaa suurimman osan luista kuuluviksi kuusijalkaisille kauriille, tosin seassa on myös jotun luita (ja toinenkin kallo). Jotkut luut ovat vanhempia, mutta kokonaisuus tuskin on ollut tässä talven yli. Seasta löytyy aiemmin tunnistamattoman keskikokoisen lihansyöjän kallo. Puuta on muokattu karkeilla työvälineillä, eikä mitään monimutkaisia kiinnitysvälineitä ole käytetty. Mietitään, onko tämän tarkoitus olla uskonnollinen paikka, reviirimerkintä vaiko jotain aivan muuta?Luukasalta lähtee selvä polku syvemmälle laaksoon, mutta ei tiedetä, onko se eläinten vaiko alkuasukkaiden tekemä. Polkua seurataan vähän matkaa, mutta sitten siltä poiketaan, kun ryhmä kiipeää harjanteen päälle katsomaan maisemia. Harjanteelta erottuu etelässä pari sataa metriä korkeampi kukkulan laki, mutta selkein reitti sinne on täynnä irtokiveä ja näyttää todella vaikeakulkuiselta. Idässä päin näkyy jyrkänne ja jonkinlaista karstimaata, mutta kulku sinne menisi irtokivikon läpi.
Elza ja Skalti näkevät liikettä korkean laen päällä: siellä liikkui hetken jotain suurta, kääpiöt isompaa, ehkä karhun kokoista? Se ei kuitenkaan näyttäydy uudelleen. Ryhmä pohtii suuntaansa, mutta toteaa, että korkealta mäen laelta he näkisivät parhaiten. Niinpä ryhmä palaa laaksoon, ja jatkaa polkua pitkin. Vastaan tulee toinen metsikkö ja toinen samanlainen luukasa, josta myös kerätään pari näytettä. Metsän jälkeen polku kaartaa itään ja lähtee kiemurtelemaan ylös kohti harjanteelta nähtyä huippua. Rinne on jyrkkä, mutta polku helpottaa kulkemista.
Etummaisena kulkeva Skalti on kiipeämässä ylös jyrkkää kohtaa, kun jostakin ylhäältä lentää nyrkin kokoinen kivi. Se osuu suoraan hänen rintapanssariinsa kovalla voimalla. Skalti horjahtaa ja putoaa rinteeseen. Seuraavanaa kulkeva Ondulf saa kuitenkin pysäytettyä hänet ennenkuin hän vierii koko matkan alas kivistä, jyrkkää mäkeä.
Ryhmä maastoutuu. Skalti ei ole vahingoittunut, mutta hänen panssarissaan on melkoinen kolhu. Kivi ei tosiaan vierinyt rinnettä pitkin, vaan putosi suoraan taivaalta, kuin heitettynä. Elza nousee tähystämään, ja näkee ylempänä rinteessä suuria lohkareita, joiden takana voisi hyvin piileksiä joku. Hänellä on räjähteitä, mutta hän ei kuitenkaan ryhdy vielä heittämään niitä. Ondulf nousee vuorostaan pystyyn, ja puhuu jotu- ja bocsakielellä muutamia osaamiaan sanoja. Hän toistelee sanoja "ystävä" ja "rauha" siinä toivossa, että kivien heittelijä ymmärtäisi.
Kotvan kuluttua suurten lohkareiden takaa astuu näkyviin täysikokoinen geldirus, kivenharmaa, kädessään puukarttu. Se karjahtelee jotain uhkaavasti kielellä, joka on ehkä kaukaista sukua jotujen puheelle. Kukaan ei ymmärrä sanoja, mutta viesti tuntuu olevan "menkää pois tai muuten". Ilmeisesti nähdyt luutoteemit olivat reviirimerkintöjä.Geldirus on 10 metriä ylempänä ja 15 metrin päässä, ja sillä on selvän ylivertainen asema kääpiöihin nähden. Ryhmä ei muutenkaan tahdo taistelua, joten se vetäytyy polulta. Geldirus ei paisko lisää kiviä heidän peräänsä, mutta karjahtelee jotain, joka varmaan tarkoittaa "sietääkin häipyä". Jälleen laaksossa mietitään tovi seuraavaa siirtoa. Korkea kukkula ainakin on geldireiden reviiriä, ehkä muutkin paikat täällä? Sitten Gunnleif panee merkille, että länteenpäin näyttää olevan karstimaan muotoja. Ryhmä lähtee tähän suuntaan.
Onkaloita
Vain parin sadan metrin päästä löytyy pieniä vajoamia, ja suurempikin luolan sisäänkäynti. Joskus tästä on mennyt sisään suuri määrä vettä, mutta nykyään sisään valuu vain pieni sateen jälkeinen noro. Takana on kyllä iso onkalo, mutta on romahtanut ja lohkareiden täyttämä. Pari sataa metriä etelärinteeseen löytyy sitten suurempi vajoama, ainakin 40-metrinen kuilu. Sen seinämät ovat jyrkät eikä pohjaa näy: alas menemiseen tarvittaisiin köysiä. Tämä on kuitenkin lupaavin tähän mennestä löytyneistä aukoista. Ryhnmä kiipeää vielä läheiselle harjanteelle katselemaan maisemia, ja panee merkille ehkä puolentoista kilometrin päässä itään olevan hyvin prominentin huipun.
Iltapäivä on koittanut, ja kääpiöt ovat väsyneitä. Mäen päällä illallistauolla Skalti kertoo kuulleensa, että Torkild oli pahojen kielien mukaan löytänyt hopeaa mutta koettanut pimittää tiedon, vaikka hänen retkikuntansa oli kuitenkin ruhtinaan lähettämä ja varustama. Elza vahvistaa tämän ja kertoo itse vuotaneensa tiedon löydöstä eteenpäin. Ilmeisesti Elza ei kauheasti pidä Torkildista.
Ruuan jälkeen ryhmä lähtee paluumatkalle. He oikaisevat suorinta tietä takaisin leiriin. Alarinteeseen kulku on poluttomassakin maastossa melko vaivatonta, eikä lisää geldirusten reviirimerkkejä tule vastaan. Leirissä annetaan Torkildille raportti tapahtuneesta. Elza kuvailee vuolaasti geldirusta, ja Torkild kysyy, pitäisikö haittaeläimet ajaa pois tai hävittää. Gunnleif ja Ondulf vastustavat moista suhtautumista; he ovat tavanneet geldiruksia aiemmin Toublesjassa, jossa nämä vaikuttivat varsin säyseiltä.
Hämärän laskeutuessa ryhmä laatii suunnitelmia seuraavalle päivälle. Varustaudutaan kolmen päivän retkeen suurella määrällä köyttä ja luolatutkimustarpeistoa. Tavaraa tulee niin paljon, että ryhmään päätetään värvätä viides jäsen. Sellaiseksi poimitaan Jhavac Nailhammers-klaanista, joka on leirissä hommissa. Elza tuntee Jhavacin, ja muutkin ovat kuulleet hänestä: hän oli kymmenisen päivää sitten oikeuden edessä epäiltynä Kikrost Tankardvanityn kuoleman aiheuttamisesta. Kuitenkin hänet todettiin syyttömäksi. Elza selittää asiaan liittyviä seikkoja pitkällisesti, mutta selonteosta ei saa paljonkaan tolkkua; hän mainitsee Sadrakin olleen jotenkin osallisena syyttömyyden osoittamiseen.
CategoryPelit
