Revision [860]
This is an old revision of Azanur304 made by AdminDare on 2025-05-07 13:04:30.
Azanur S03E04: Elävät kivet
<-- Azanur S03E03: Tympikanjoni - Azanur S03E05: -->
Vajoaman pohjalla, 33. varhaiskorjuuta
Ryhmä rakentaa leirin vanhan raunion nurkkaan, huutomatkan päähän keskellä olevasta kuilusta. Läheisiä raunioita tutkitaan. Arvellaan, että paikka on ollut hylättynä suunnilleen vuosituhannen, ja kasvillisuus on vallannut useimmat paikat. Keskuskuiluun syöksyvä vesiputous muuttuu höyryksi, joten on vaikea erottaa, miten syvä kuilu todella on - ainakin 200 metriä kuitenkin.
Lähistöltä löytyy sammaloitunut puiden ja pensaiden tukkima portaikko, joka johtaa maan sisään. Se raivataan auki, ja ryhmä laskeutuu alas pimeyteen; Takku jää leiriin pitämään silmällä vuohia. Alhaalta löytyy kaivoskäytäviä, vanhoja, hylättyjä ja paikoin sortuneita, mutta kivityö on hyvää ja jopa epätavallisen huoliteltua. Sisäänkäynnin lähellä seinissä on päiväpiiloissa lentäviä hyönteissyöjiä, joita päätetään olla häiritsemättä. Yhteys keskuskuiluun löytyy, ja havaitaan sen reunaan kaiverrettu portaikko, joka kuitenkin nykyään on enemmänkin liukurata.
Ryhmä löytää vaihtoehtoisia reittejä alaspäin. Luonnonluolaa ja muovattua kaivoskäytävää leviää laajalle alueelle, ja aina välillä käytävät yhdistyvät keskuskuiluun. Siellä täällä virtaa vettä. Tulkitaan, että täältä on kaivetttu ainakin rautaa, kenties muutakin. Eräästä enimmäkseen tyhjästä varastosta löytyy fossilisoitunut puulaatikko täynnä rautamalmikimpaleita.
Lopulta, reilut 200 metriä pinnan alapuolella, löytyy suuri kammio, josta alaspäin kulku olisi jyrkkää mutaista luiskaa pitkin. Paikka näyttää alttiilta kivivyöryille, joten sitä ei yritetä laskeutua. Sen sijaan palataan samassa syvyydessä keskuskuilulle, johon asennetaan parri pulttia. Kivillcim koettaa köyden avulla laskeutua kuilun reunaan kaiverrettuja liukkaita portaita, muttta lipeää ja putoaa köyden varaan. Hän päättää laskeutua suoraan alaspäin, ja löytääkin toisen reitin sivusuuntaan. Tätä kautta päästään mutaluiskan alapuolelle, mutta ryhmän 100 köysimetristtä on kulunut 60. Mutaluiskan alapuolella käytävät ovat liejuisia, ja parin kuparimalmipalasen löytämisen jälkeen ryhmä toteaa, että päivän työ on tässä. Viiden tunnin laskeutumisen jälkeen ylös päästään reilussa tunnissa.
Maan pinnalla asiat ovat rauhallisesti. Takun arvion mukaan vajoamassa on matkijakoiria, muttei suurempia petoja. Sää on pysynyt suosiollisena, ja yö menee rauhallisesti.
34. varhaiskorjuuta: laajempaa kartoitusta
Seuraavana päivänä kääpiöt palaavat maan alle, ja koettavat saada parempaa kuvaa kaivosteen alan laajuudesta. Käytäviä ja luonnonluolia riittää, eikä täydellisen kartan luomisesta ole toivoakaan. Yleemmissä kerroksissa ryhmä käy läpi käytäviä, joista jotkut kurottavat lähelle vajoaman reunoja. Sortuma ja aika ovat jättäneet kaikkialle jälkiä.
Etäisestä käytävästä löytyy ensimmäiset luurangot: rutikuivassa ilmassa fossilisoituneita geldirusten jäänteitä, jotka näyttävät jääneeen sortuneen seinän alle. Jäänteiden läheltä löytyy myös metallia kidemuodossa: parisataa grammaa kullan ja jonkin tunnistamatttoman metallin yhdisteitä. Nämä kerätään talteeen. Kivilcim lausuu pari sanaa vainajien muistolle, ja suhtautuu kultaan hieman epäluuloisesti.
Kartoittamisen jälkeen ryhmä palaa jälleen leiriin.
35. varhaiskorjuuta: vajoaman tutkimista
Koska seuraavakin päivä on kaunis ja sateeton, ryhmä päättää tutkia asioita pinnalla. Paikannetaan kohta, jossa joki virtasi ennen vajoaman syntymistä, ja tie, joka lähti poispäin täältä. Umpeen kasvanut tie lähtee itää kohti.
Päivän aikana vajoaman ylitse lentää korkealla nidyoita -- ensin kaksi, ja sitten tusina. Näitä ei erottaisi linnuista, ellei tietäisi mitä hakee. Nidyat lentävät pohjoisesta etelään, eivätkä jää kiertelemään.
Tutkimusten aikana Kivilcim katselee kaukoputkella kanjonin suuntaan, ja huomaa siellä liikettä. Joku näyttää tarkkailevan vajoamaa. Ryhmä päättää käydä tutkimassa asiaa. Koko joukkue kiipeää vajoaman eteläseinää ylös, ja lähtee sitten vastapäivää hiipimään kohti kanjonin suuta. Sadan metrin päässä putouksen yläpäästä ryhmä jää tunniksi väijymään. Kanjonin yläpuolella, aluskasvillisuuden seassa joen itäpuolella tosiaan on joku, matalana ja varovaisena. Muu ryhmä jää paikalleen, ja Takku sekä Madawan jatkavat hiippailua. Tavoitteena on saada Takku niin lähelle, että hän pystyisi haistamaan, millainen olento kanjonissa oikein vaanii.
30 metrin päässä Takku sanoo, että vaanija haisee pahalta -- mädäntyneeltä ja epämiellyttävältä. Ei kuitenkaan samanlaiselta kuin kanjonissa kohdattu kilpikahlaajahirviö. Kaksikko palaa, ja ryhmä koetttaa arvioida, mitä haju oikein merkitsee. Muistellaan nidyoiden kuvottavaa ruokavaliota, ja pidetään hyvin mahdollisena, että puskassa kykkii lintuolento.
Pohtimisen jälkeen ryhmä päättää lähteä avoimesti kohtaamaan tarkkailijan -- mutta tarkkailupaikka onkin tyhjä. Jäljistä päätellen täällä on juurikin ollut nidya, vieläpä tosi suuri sellainen. Sen ei nähty nousevan taivaalle, joten sitä jäljitetään pintaa pitkin, enimmäkseen Takun hajuaistin avulla. Nidyaa ei näy, mutta jälki kulkemaan kanjonin seinää pitkin, ja kääpiöt päättävät olla seuraamatta. Todettaan myös, että nidya ei edes lähtiessään ollut säikäyttänyt lähipuissa olleita kallolintuja. Mahtaisivatko ne olla sen kesyttämiä?
Ryhmä palaa vajoaman pohjalle, ja tarkistaa matkan varrella itään suuntaavan tien. Se näyttää tosiaan etenevän kohti paikkaa, jossa nidyoiden kartalla tulkitaan olevan raunio.
Vajoaman reunalta tehdyn katselmuksen perusteella paikannetaan rauniokaupungin keskusta. Sieltä löytyy vanhojen masuunien jäänteitä, jotka vahvistavat, että täällä kaivettiin rautaa. Samaten löytyy kivisiä eläinten juottoastioita, ja eläinten luiden kappaleita; Madawan tulkitsee näiden olleen dagoja.
36. varhaiskorjuuta: takaisin maan alle
Seuraava päivä valkenee sateisen, joten ryhmä päättää lähteä takaisin kaivokseen. Ryhmä etenee mutaiselle tasolle 300 metriä pinnan alapuolella, laskeutuu köysillä siitä vielä alemmalle tasolle, ja tutkii paikkoja. Ailean löytää vanhan kierreportaikon, joka on paikoin sortunut mutta jota pystyy edelleen laskeutumaan. 380 metrin syvyydessä ollaan taas kaivoskäytävissä. Käytävät ovat kuin ruutukaavaa, ja vaikka täälläkin on sortuman merkkejä, latttiat ovat hämmästyttävän siistit -- niillä ei ole edes pölyä.
Jonkin aikaa käytävissä kulkemisen jälkeen Madawan kuulee nakutttavaa ääntä. Hän viittaa kaikki hiljaiseksi, ja sitten muutkin kuulevat sen. Nakutus toistuu, ja on kenties tulossa lähemmäs. Sitten kuuluu - ja ehkä myös tuntuu? - tömähdys, kuin jotain raskasta osuisi lattiaan. Sekin toistuu, ja on epäilemättä tulossa lähemmäs.
Ryhmä vetäytyy läheisen nurkan taakse ja himmentää valonsa. Käytävälle jätetään kynttilä, jotta jotain erottuisi. Töminä lähestyy, ja sitten nurkan takaa kääntyy suurikokoinen hahmo, joka näyttää koostuvan kivistä ja kiteistä. Se lähtee löntystämään kääpiöitä kohti. Ryhmä ottaa jalat alleen.
Pelinjohtajan kommentteja
Kompressoitua luolastonkomppaamista. Ensin pohdin tämän pelautttamista tosi detaljoidusti, mutta D&D-logiikalla siihen olisi mennyt ikuisuus, ja täällä ei kuitenkaan ollut niin paljon aarteta tai hirviöitä löydettävänä, että se olisi ollut mielekästä. Eikä karttanikaan ollut ehkä aivan riittävän tarkka tähän.
CategoryPelit
