Azanur S03E04: Elävät kivet
<-- Azanur S03E03: Tympikanjoni - Azanur S03E05: -->
Vajoaman pohjalla, 33. varhaiskorjuuta
Ryhmä rakentaa leirin vanhan raunion nurkkaan, huutomatkan päähän keskellä olevasta kuilusta. Läheisiä raunioita tutkitaan. Arvellaan, että paikka on ollut hylättynä suunnilleen vuosituhannen, ja kasvillisuus on vallannut useimmat paikat. Keskuskuiluun syöksyvä vesiputous muuttuu höyryksi, joten on vaikea erottaa, miten syvä kuilu todella on - ainakin 200 metriä kuitenkin.
Lähistöltä löytyy sammaloitunut puiden ja pensaiden tukkima portaikko, joka johtaa maan sisään. Se raivataan auki, ja ryhmä laskeutuu alas pimeyteen; Takku jää leiriin pitämään silmällä vuohia. Alhaalta löytyy kaivoskäytäviä, vanhoja, hylättyjä ja paikoin sortuneita, mutta kivityö on hyvää ja jopa epätavallisen huoliteltua. Sisäänkäynnin lähellä seinissä on päiväpiiloissa lentäviä hyönteissyöjiä, joita päätetään olla häiritsemättä. Yhteys keskuskuiluun löytyy, ja havaitaan sen reunaan kaiverrettu portaikko, joka kuitenkin nykyään on enemmänkin liukurata.
Ryhmä löytää vaihtoehtoisia reittejä alaspäin. Luonnonluolaa ja muovattua kaivoskäytävää leviää laajalle alueelle, ja aina välillä käytävät yhdistyvät keskuskuiluun. Siellä täällä virtaa vettä. Tulkitaan, että täältä on kaivetttu ainakin rautaa, kenties muutakin. Eräästä enimmäkseen tyhjästä varastosta löytyy fossilisoitunut puulaatikko täynnä rautamalmikimpaleita.
Lopulta, reilut 200 metriä pinnan alapuolella, löytyy suuri kammio, josta alaspäin kulku olisi jyrkkää mutaista luiskaa pitkin. Paikka näyttää alttiilta kivivyöryille, joten sitä ei yritetä laskeutua. Sen sijaan palataan samassa syvyydessä keskuskuilulle, johon asennetaan parri pulttia. Kivillcim koettaa köyden avulla laskeutua kuilun reunaan kaiverrettuja liukkaita portaita, muttta lipeää ja putoaa köyden varaan. Hän päättää laskeutua suoraan alaspäin, ja löytääkin toisen reitin sivusuuntaan. Tätä kautta päästään mutaluiskan alapuolelle, mutta ryhmän 100 köysimetristtä on kulunut 60. Mutaluiskan alapuolella käytävät ovat liejuisia, ja parin kuparimalmipalasen löytämisen jälkeen ryhmä toteaa, että päivän työ on tässä. Viiden tunnin laskeutumisen jälkeen ylös päästään reilussa tunnissa.
Maan pinnalla asiat ovat rauhallisesti. Takun arvion mukaan vajoamassa on matkijakoiria, muttei suurempia petoja. Sää on pysynyt suosiollisena, ja yö menee rauhallisesti.
34. varhaiskorjuuta: laajempaa kartoitusta
Seuraavana päivänä kääpiöt palaavat maan alle, ja koettavat saada parempaa kuvaa kaivosteen alan laajuudesta. Käytäviä ja luonnonluolia riittää, eikä täydellisen kartan luomisesta ole toivoakaan. Yleemmissä kerroksissa ryhmä käy läpi käytäviä, joista jotkut kurottavat lähelle vajoaman reunoja. Sortuma ja aika ovat jättäneet kaikkialle jälkiä.
Etäisestä käytävästä löytyy ensimmäiset luurangot: rutikuivassa ilmassa fossilisoituneita geldirusten jäänteitä, jotka näyttävät jääneeen sortuneen seinän alle. Jäänteiden läheltä löytyy myös metallia kidemuodossa: parisataa grammaa kullan ja jonkin tunnistamatttoman metallin yhdisteitä. Nämä kerätään talteeen. Kivilcim lausuu pari sanaa vainajien muistolle, ja suhtautuu kultaan hieman epäluuloisesti.
Ryhmä löytää myös merkkejä kaivoksen seinistä. Seinät ovat odottamattoman sileät ja viimeistellyt, mutta sellä täällä niissä on eri materiaalia olevia suuria laattoja, joiden tulkitaan olevan taso- ja suuntamerkkejä. Ne ovat jokseenkin kookkaita, yli metrin halkaisijaltaan.
Kartoittamisen jälkeen ryhmä palaa jälleen leiriin.
35. varhaiskorjuuta: vajoaman tutkimista
Koska seuraavakin päivä on kaunis ja sateeton, ryhmä päättää tutkia asioita pinnalla. Paikannetaan kohta, jossa joki virtasi ennen vajoaman syntymistä, ja tie, joka lähti poispäin täältä. Umpeen kasvanut tie lähtee itää kohti. Raunioista ei löydy merkkejä kirjoituksesta tai koristeista.
Päivän aikana vajoaman ylitse lentää korkealla nidyoita -- ensin kaksi, ja sitten tusina. Näitä ei erottaisi linnuista, ellei tietäisi mitä hakee. Nidyat lentävät pohjoisesta etelään, eivätkä jää kiertelemään.
Tutkimusten aikana Kivilcim katselee kaukoputkella kanjonin suuntaan, ja huomaa siellä liikettä. Joku näyttää tarkkailevan vajoamaa. Ryhmä päättää käydä tutkimassa asiaa. Koko joukkue kiipeää vajoaman eteläseinää ylös, ja lähtee sitten vastapäivää hiipimään kohti kanjonin suuta. Sadan metrin päässä putouksen yläpäästä ryhmä jää tunniksi väijymään. Kanjonin yläpuolella, aluskasvillisuuden seassa joen itäpuolella tosiaan on joku, matalana ja varovaisena. Muu ryhmä jää paikalleen, ja Takku sekä Madawan jatkavat hiippailua. Tavoitteena on saada Takku niin lähelle, että hän pystyisi haistamaan, millainen olento kanjonissa oikein vaanii.
30 metrin päässä Takku sanoo, että vaanija haisee pahalta -- mädäntyneeltä ja epämiellyttävältä. Ei kuitenkaan samanlaiselta kuin kanjonissa kohdattu kilpikahlaajahirviö. Kaksikko palaa, ja ryhmä koetttaa arvioida, mitä haju oikein merkitsee. Muistellaan nidyoiden kuvottavaa ruokavaliota, ja pidetään hyvin mahdollisena, että puskassa kykkii lintuolento.
Pohtimisen jälkeen ryhmä päättää lähteä avoimesti kohtaamaan tarkkailijan -- mutta tarkkailupaikka onkin tyhjä. Jäljistä päätellen täällä on juurikin ollut nidya, vieläpä tosi suuri sellainen. Sen ei nähty nousevan taivaalle, joten sitä jäljitetään pintaa pitkin, enimmäkseen Takun hajuaistin avulla. Nidyaa ei näy, mutta jälki kulkemaan kanjonin seinää pitkin, ja kääpiöt päättävät olla seuraamatta. Todettaan myös, että nidya ei edes lähtiessään ollut säikäyttänyt lähipuissa olleita kallolintuja. Mahtaisivatko ne olla sen kesyttämiä?
Ryhmä palaa vajoaman pohjalle, ja tarkistaa matkan varrella itään suuntaavan tien. Se näyttää tosiaan etenevän kohti paikkaa, jossa nidyoiden kartalla tulkitaan olevan raunio.
Vajoaman reunalta tehdyn katselmuksen perusteella paikannetaan rauniokaupungin keskusta. Sieltä löytyy vanhojen masuunien jäänteitä, jotka vahvistavat, että täällä kaivettiin rautaa. Samaten löytyy kivisiä eläinten juottoastioita, ja eläinten luiden kappaleita; Madawan tulkitsee näiden olleen dagoja.
Rotkon reunalla väijyneen nidya-oletetun olemusta spekuloidaan. Tympikanjonin yli johti köysi, mutta lentävät nidyat eivät sellaista tarvitse -- mutta entä jos jotkut nidyat ovat siivettömiä? Lisäksi, toisin kuin muilla kallopääolennoilla (linnut, geldirukset), nidyoilla on kuusi raajaa. Ovatko siivet keinotekoiset? Ja jos jotkut ovat siivettömiä, kertooko tämä kastierosta?
36. varhaiskorjuuta: takaisin maan alle
Seuraava päivä valkenee sateisen, joten ryhmä päättää lähteä takaisin kaivokseen. Ryhmä etenee mutaluiskalle 300 metriä pinnan alapuolella ja kaivaa mutaan portaat, jotta luiskaa olisi turvallisempaa laskeutua. Pohjalta käsin ryhmä laskeutuu köysillä vielä alemmalle tasolle, ja tutkii paikkoja. Täältä löytyy maanalainen lampi, johon laskee vesputous, ja lammessa näyttää elävän pieniä valkoisia juotikkaita, kuin iilimatoja. Ailean löytää vanhan kierreportaikon, joka on paikoin sortunut mutta jota pystyy edelleen laskeutumaan. 380 metrin syvyydessä ollaan taas kaivoskäytävissä. Käytävät ovat kuin ruutukaavaa, ja vaikka täälläkin on sortuman merkkejä, latttiat ovat hämmästyttävän siistit -- niillä ei ole edes pölyä.
Jonkin aikaa käytävissä kulkemisen jälkeen Madawan kuulee nakutttavaa ääntä. Hän viittaa kaikki hiljaiseksi, ja sitten muutkin kuulevat sen. Nakutus toistuu, ja on kenties tulossa lähemmäs. Sitten kuuluu - ja ehkä myös tuntuu? - tömähdys, kuin jotain raskasta osuisi lattiaan. Sekin toistuu, ja on epäilemättä tulossa lähemmäs.
Ryhmä vetäytyy läheisen nurkan taakse ja himmentää valonsa. Käytävälle jätetään kynttilä, jotta jotain erottuisi. Töminä lähestyy, ja sitten nurkan takaa kääntyy suurikokoinen hahmo, joka näyttää koostuvan kivistä ja kiteistä. Se lähtee löntystämään kääpiöitä kohti. Ryhmä ottaa jalat alleen.
Kääpiöt pinkovat suojaan kohdasta, jossa sortuma on kaventanut käytävää sellaiseksi, että kääpiö mahtuu juuri ja juuri läpi. Viimeiseksi jäänyt Curaig heittää räjähdepanoksen perässä yhä juoksevan kivihirviön jalkoihin, mutta tämä talloo tulilangan sammuksiin eikä räjähdystä tule. Kuitenkin kaikki neljä onnistuvat livahtamaan kapeasta raosta. Kiviotus ei mahdu siitä, mutta koettaa haroa kääpiöitä käsillään. Kivilcim puhaltaa kaulassaan kantamaansa pilliin, ja ääni kaikuu käytävässä -- mutta kiviotus näyttää hämmentyvän. Se on ilmeisesti sokea, ja äkillinen kova ääni on hetkeksi pilannut sen navigaation. Sitten se ottaa vauhtia juostakseen sortumaa päin, ja kääpiöt vetäytyvät. Heidän takanaan kuuluu jyrähdys, kun kiviotus törmää sortumaan.
Kääpiöt pääsevät portaikkoon, ja nousevat pari tasoa ylöspäin. Kiviotus ei heidän peräänsä tätä kautta mahdu. Ryhmä pysähtyy hengähtämään. Olento oli varsin nopea ollakseen pelkkää kiveä -- onneksi kääpiöt kääntyivät kulmista vikkelämmin. On epäselvää, mitä se tahtoi, mutta hyökkäävästi se käyttäytyi.
Pohjalla
Ryhmä siirtyy keskuskuilulle, ja päättää kokeilla köysilaskeutumista. 400 metrin syvyydessä vastaan tulee viimein pohja. Vesihöyry on muuttunut harvaksi usvaksi, ja pohja koostuu lohkareikosta. Kun kuilun valosta astuu hieman pimeyteen, on selvää, että kammio on valtava, varmaan suurin maanalainen tila, mitä kukaan on koskaan nähnyt. Se voi hyvinkin olla koko vajoaman kokoinen. Pohjan lohkareikon joukosta erottuu rakennettuja materiaaleja, ja ainakin yksi kivi on ollut osa jättimäistä pylvästä. Kääpiöiden arvelu on, että tämän tilan sortuminen tuhat vuotta sittten aiheutti vajoaman.
Ryhmä kulkee luoteeseen. Valtavan kammion lattialla lohkareet muodostavat mäkiä, jotka kurottuvat 20 metrin korkeudella olevaan kattoon. Muutamat pirstaleet näyttävät olleen osia holvatuista katoista, ja eräs kohta on päällystetty kullalla. Viidensadan metrin kulun jälkeen vastaan tulee sortunut seinä, jota ei voi enää kiertää -- oletettavasti kammion kaukaisin laita. Tässä vaiheessa alkaa taas kuulua kaukaista, naksuvaa ääntä.
Ryhmä hiipii takaisin köydelle. Naksuvia ääniä on useita, kaikki lännen suunnassa. Yksi kerrallaan kääpiöt nousevat 50 metriä köyttä ylös. Naksumisen lisäksi kuuluu raskaiden askelien ääntä. Oletus on, että pimeydessä elävät kiviolennot ovat sokeita, joten Curaig tekee kaivosräjähteen pitkällä sytytyslangalla. Hän räjäyttää sen houkutellakseen kiviotukset pois luotaan, mutta tämä ei tunnu toimivan -- ne suunnistavat yhä köyttä kohti. Curaig lyö nousukahvansa kiinni köyteen ja lähtee ylöspäin, vaikka Kivilcim on vielä kiinni samassa köydessä. Kaksi kääpiötä yhdessä köydessä ei ole suositeltua, paino voi olla liikaa köydelle tai pulteille.
Curaig nousee ripeeästi kymmenisen metriä, ja sitten ensimmäinen kiviolento saavuttaa köyden. Se pysähtyy sen kohdalle, ja köyden pää osuu siihen, mutta olento ei ymmärrä tarttua kiinni köyteen tai koettaa vetää sitä alas. Curaig on kuitenkin varma, että olento aistii hänet jotenkin. Hän kiskoo köyden pään pois kiviotusten ulottuvilta.
Varttitunnin kuluttua kaikki kääpiöt ovat taas kovalla kivellä. He päättävät lähteä ylöspäin.
Kotimatkalle
Puolessatoista tunnissa kääpiöt saavuttavat pinnan. On iltapäivä. Edelleen satelee, muttei rankasti. Vuohet ovat paikallaan, mutta Takkua ei näy missään.
Takku ilmestyy parin tunnin kuluttua, ja on yllätttynyt nähdessään ryhmän. Hän sanoo kuulleensa heidän äänensä ja yrittäneensä löytää heidät, mutta ketään ei näkynyt. Matkijakoiria epäillään -- mutta ne eivät ole päiväaktiivisia. Epäluuloiset kääpiöt tarkistavat rupkansa -- ja tuoreimmissa aineksissa tuntuu Takun tarkkaan nenään outo haju. Joku on käynyt myrkyttämässä ruokia. Onneksi myrkkyä ei ole kaikissa annoksissa. Kalliolla vaaninut nidya on käynyt täällä.
Ilta ja yö menee hyvin varautuneissa merkeissä. Takkukaan ei metsästä. Yöllä kuuluu matkijakoirien ääntä, mutta kukaan ei lähde sitä tutkimaan.
Seuraavana aamuna, 37. todetaan, että vajoaman ja kaivoksen alustava tutkimus on suoritettu. Ilma alkaa kääntyä kylmäksi, ja varhaiskorjuukausi kääntyy pian myöhäiskorjuuksi, sydänsyksyksi. On aika lähteä takaisin kotiin. Tympikanjonin kautta kulkemisen ajatus ei miellytä, ja nidyoiden kartta näyttää siltä, että etelästä voisi löytyä sola, joten kääpiöt suuntaavat kohti eteläisiä vuorria.
Solan löytyminen ei ole helppoa, ja pari päivää harhaillaan poluttomassa vuoristossa. Onneksi muonaa riittää, eikä seutu ole täysin autiota. Päivisin Takku kiipeää korkealle laulamaan "surmalinnusta joka vaanii vajoaman reunoilla". Kun viimein saavutetaan piste, jossa maasto alkaa laskeutua kohti metsää, ei sieltäkään löydy heppoa kulkua. Rinteitä ja jyrkänteitä mennään alas köysien avulla, eikä köysiä tahdota jättää paikalleen. Tätä reittiä olisi vaikea tulla ylöspäin (tosin vuohet selviäisivät kääpiöitä paremmin).
40. päivä ryhmä saavuttaa setseken uran, ja lähtee seuraamaan sitä kohti pohjoista. Saman päivän iltana he kohtaavat kääpiöitä: Ugog Nalimin tienrakennuskomppanian tiedustelijat tulevat heitä vastaan. Kuulumisia vaihdetaan. Tienraivaajakääpiöt ovat edenneet nopeasti, ja ryhmä etenee pohjoiseen, jossa he kohtaavat raivaajien pääjoukon. Setseken väylää ei vieläkään voi kutsua oikeaksi tieksi, mutta kääpiöt ovat tehneet siitä kärrykulkukelpoisen. Ilta vietetään raivaajien leirissä tarinoiden, ja pitkästä aikaa kenenkään ei tarvitse vartioida yöllä.
Seuraavana päivänä ryhmä ei lähde suoraan takaisin Ugog Nalimiin, vaan poikkeaa joidenkin kilometrien päässä olevaan Kahn Paurin jotukylään tervehtimään Polun Kulkijaa. Kääpiöt ovat tänne tervetulleita. Kylä sijaitsee kohtalaisen lähellä uutta tietä, ja tie voi haitata jotujen metsästysmaastoja. Toisaalta, kääpiöt voisivat maksaa heille siitä, että he vahtivat tätä osuutta ja ehkä ylläpitäisivät matkalaisille lepopaikkaa. Polun Kulkija kertoo myös, että hänen kylänsä ohi kulki viikkoja sitten suuri joukko panssaroituja kääpiöitä -- Miekkametsän klaani, matkallaan ties minne. Jotut pysyivät heiltä piilossa, ja he jatkoivat yhä etelään.42. päivä palataan tien päälle. Kulku pohjoiseen on huomattavasti helpompaa nyt kun sinne johtaa jonkinlainen tie -- kääpiöt ovat jopa pystyttäneet virstanpylväitä merkittsemään etäisyyksiä. Takku ei tahdo vielä mennä heimonsa talviasumuksiin Väkkyvedelle, joten koko viisikko palaa Mardanakiin. 47. päivän iltana kylä saavuteetaan.
Kotona
Madawanin talonrakennus on edistynyt hyvin, hänen sukulaisensa ovat ahertaneet rakennustyön parissa. Aileanin koti taas on noussut verkkaisemmin, koska työhön palkatut kukkulakääpiöt Nailhammers-klaanista ovat olleet laiskempia.
Curaig lunastaa muilta kimpaleen kultaa ja tuntemattonta metallia. Kivilcim ei halua osuutta tästä, koska kaivoksessa kuolleiden geldirusten jäämistön vieminen saattaa tuoda huonoa onnea. Curaig käy Blueboltin kääpiöiden kanssa tutkimassa, mitä uusi metalli on; se on ilmeisesti jotain kokonaan uutta ainetta, jota vanhassa maailmassa ei tunnettu.
Aileanille selviää, etttä hänen ihastuksensa Aneira ja tämän kaksi toveria eivät ole lainkaan palanneet pohjoisesta bocsakaupunki Adteizougista, vaikka heidän olisi pitänyt näin tehdä jo kaksi viikkoa sitten. Kukaan ei tiedä, mittä on tapahtunut, ja kuningas harkitsee lähettävänsä jonkun etsimään näitä.
Pelinjohtajan kommentteja
Kompressoitua luolastonkomppaamista. Ensin pohdin tämän pelautttamista tosi detaljoidusti, mutta D&D-logiikalla siihen olisi mennyt ikuisuus, ja täällä ei kuitenkaan ollut niin paljon aarteta tai hirviöitä löydettävänä, että se olisi ollut mielekästä. Eikä karttanikaan ollut ehkä aivan riittävän tarkka tähän.
Alkuperäinen muistikuvani vajoaman kuilun leveydestä oli liikaa; ei se ollutt läheskään 200 metriä leveä, tuskin edes sataa. Pirun iso se joka tapauksessa oli.
<-- Azanur S03E03: Tympikanjoni - Azanur S03E05: -->
CategoryPelit
