Revision [698]
This is an old revision of Azanur208 made by AdminDare on 2024-01-28 12:38:31.
Azanur S02E08: Assalah
<-- Azanur S02E07: Saattue - Azanur S02E08: Courcillineu -->
Courcillineun läntinen raja-asema, 24. matkapäivä, 27. kesäkautta
Kuusi jotua ja neljä kääpiötä lähtee laskeutumaan etelään jyrkkiä polkuja pitkin, määränpäänään Kivilcimin kartalle määrittämä varastetun jalokiven sijainti Nahkaturkeiksi kutsutun jotuheimon alueella. Päivästä tulee jokseenkin kuuma, mutta onneksi polut ovat korkeiden puiden varjossa. Kulku ei ole helppoa, mutta maasto tasoittuu vähitellen, ja jotuoppaat ovat hyvällä tuulella. Seurue kulkee hitaasti, koska kääpiöiden lyhyillä jaloilla ei vieläkään kävellä kovin lujaa.
Illan tullen ryhmä saavuttaa matalan jyrkänteen, josta on hyvä näkymä alhaalla aukeavaan umpimetsäiseen laaksoon. Sen juurella alkavat Nahkaturkkien maat. Tämän lähestyess jotujen puhe on käynyt hiljaisemmaksi, ja muutenkin vallitsee tunne, että nyt ollaan menossa vaarallisille seuduille. Nuotiota ei tahdota tehdä. Kivilcim kertoo pimeydessä sankaritarinan, joka kuitenkin lähtee synkkiin ja pelottaviin suuntiin. Kääpiöt tuntevat kaikki kohtalon kosketuksen, ja ymmärtävät, että he ovat nyt tilanteessa, josta tehdään lauluja. Sankariteot ovat mahdollisia, mutta niillä voi olla kova hinta.
25. matkapäivä, 28. kesäkautta
Kivilcimin pelottava tarina on vienyt Madawanilta yöunet, ja aamun valjetessa ja aurinkojen noustessa tajutaan, että viidestä opasjotustaa kolme on häipynyt yön aikana. Jäljllä ovat enää Nukkuja ja Vimma -nimiset oppaat, sekä Cleesa. Aamiaisen jälkeen ryhmä laskeutuu alas rinnettä sumuiseen laaksoon, jossa ilma seisoo paikallaan. Ehkä kilometrin kulkemisen jälkeen tullaan kohtaan, jossa puusta roikkuu jotujen kalloja: Nahakturkkien maiden raja.
Nukkuja näyttää haluttomalta jatkamaan: Nahkaturkit ovat vaarallisia, ja hän ei varsinaisesti tunnu uskovan, että taistelussa pienistä käääpiöistä on mitään hyötyä. Kuitenkin Madawan antaa kirveenkäsittelynäytteen läheiseen puuhun, ja kääpiön huomattava voima sekä taito saa jotut uskomaan, ettei ryhmä ole täysin avuton syvemmälläkään. Niinpä nahkaturkkien raja ylitetään.
Rajan takana kulkee polkuja, mutta niitä ei kukaaan enää tunne. Polut ovat kiemurtelevia, ja lämpötila korkea. Metsä ympärillä pitää normaaleja ääniä. Eräässä kohdassa puussa näkyy jopa valtava geldiruksen kallo, kaukana näiden normaaleilta alueilta.
Parin tunnin taivaltamisen jälkeen ryhmälle on syntynyt tunne, että heitä tarkkaillaan -- että joku liikkuu heidän kanssaan samaan suuntaan. Ryhmä pysähtyy, mutta ketään ei heti näy. Madawan kiipeää puuhun vähän tarkkailemaan ympäristöä. Korkeammalta hän näkee muutaaman mahdollisen paikan, missä seuraajaat voisivat olla. Porukka päättää röyhkeästi käääntyä ympäri ja kohdata jäljittäjät. Kun he tekevät näin, metsästä kuuluu kahinaa ja kasvillisuus suhisee: seuraajat eivät halua kohdata ryhmää vaan vetäytyvät. Löytyy paikka, jossa seuraajat ovat olleeet, ja hajusta ja jäljistä päätellen paikalla on ollut viisi tai kuusi jotua, luultavasti nahkaturkkeja. Cleesa päättää itsekin kiivetä puuhun, ja hän laulaa haastavan ja hieman pilkallisen laulun -- "kuljimme metsässä, joku seurasi, käännyimme kohtaaamaan, seuraaja pakeni, ei tämä ole kenenkään metsä"
Edes tämä ei kuitenkaan houkuttele seuraajia esiin. Cleesan mielestä tämä tarkoittaa, että seuraajat ovat tosiasiassa luopuneet alueensa puolustamisesta. Kuitenkin Nukkuja on vielä skeptinen, ja sanoo, että nahkaturkit ovat kieroja ja eivät toimi kunniallisesti.
Huolestuttavia merkkejä
Tuntia myöhemmin metsässä joukko raadonsyöjiä lähtee liikkeelle haaskalta kääpiöiden lähestyessä. Paikkaa vilkkaistaan, ja näky on melkoinen. Kolme kuollutta jotua makaa aluskasvillisuuden seassa. He ovat kuolleet jo useita päiviä sitten, eikä heitä ole asetettu metsästysposeeraukseen. Heitä ei myöskään ole syöty petojen toimesta, vaan pelkästään haaskaeläinten. Nukkuja osoittaa jotujen turkissa olevia vanhoja polttojälkiä, ja sanoo näiden olevan nahkaturkkien tunnus. Madawanin arvion mukaan täällä käytiin taistelu, jonka ainakin nämä jotut hävisivät, mutta on mahdotonta sanoa, kuka vihollinen oli. Vähän matkan päästä löytyy vielä neljäskin vainaja.
Näyttää siltä, etttä nahkaturkit eivät enää hallitse aluettaan, mutta kuka sittten? Vainajia ei yritetä ilmahaudata -- siihen kuluisi aikaa, ja ainakaan Nukkuja ja Vimma eivät ole innokkaina tarttumassa nahkaturkkien jäänteisiin. Ryhmä palaa polulle ja kulkee eteenpääin.
Kivilcim navigoi, mutta navigointi on vaikeaa. Muutaman kilometrin jälkeen alkaa tuntua siltä, että polut eivät ole vain sekavia; ne myös muuttuvat. Kääpiöiden suuntavaisto on erinomainen, mutta silti poluilla tuntuu jattkuvasti eksyvän, ja kaikki kääpiöt ovat parissa kohdassa varmoja, että he ovat olleet tässä paikassa aiemminkin, mutta polut olivat silloin erilaisia.
Jos polkuihin ei voi luottaa, jää jäljelle suora eteneminen. Kompassista otetaan suunta kohti kartalle merkittyä paikkaa, ja ryhmä alkaa kirveillä ja veitsillä yksinkertaisesti raivata tietään etenpäin metsän läpi. Tämä on hidasta, mutta siiinä ei ainakaan eksy.
Pelinjohtajan kommentit
<-- Azanur S02E07: Saattue - Azanur S02E08: Courcillineu -->
CategoryPelit
