Azanur S02E09: Courcilleneu
<-- Azanur S02E07: Assalah - Azanur S02E10: -->
Kohti laaksoa, 26. matkapäivä, 30. kesäkautta
Vartiotornilta ryhmä lähtee vaunuilla itään. Cleesa tulee samalla kyydillä. Tie on hyvä. Parin päivän kuluttua vuoriston sola aukeaa vehreään laaksoon, jonka halki virtaa joki. Laakso on kauttaaltaan viljeltyä: yemekiä kasvaa spiraalinmuotoisissa muodostelmissa. Spiraaleja ihmetellään.
Peltojen lomassa on pieniä kyliä. Asutuksesta osa on bocsamaista: seinätöntä ja kangaskattoista. Viljelyn lisäksi myös erilaista karjaa näkyy. Väestö on drakkeneita, jotuja, bocsia ja muutama geldirus.
Laakson keskellä on korkea linnoituskaupunki, Courcilleneu. Sen kivityö näyttää vanhalta. Vaunut menevät uloimmalle portille, ja niistä sisään. Uloin kehä on vilkasta markkina-aluetta, jossa tungos on huomattava ja löyhkä kaupunkimainen. Siitä sisemmille kehille ei voi mennä enää ratsain. Cleesa ja drakkenvartija saattavat ryhmän sekä vuohet sisään. Kaupungin kadut muodostavat sisäkkäisiä kehiä (tai ehkä spiraalin?), mutta ryhmä ei seuraa niitä, vaan kulkee oikoteitä muurien läpi. Kaupunki muuttuu siistimmäksi keskemmäs ja ylemmäs mentäessä, ja jopa viemäröintiä löytyy.
Viimein ryhmä viedään sivuovesta keskuslinnaan, jossa heille on valmistettu vierashuoneet. Alueen valtias on ottamassa heidät vastaan ehtiessään. Vierashuoneet ovat varsin hienot, hyvin korkeat, ja jopa juoksevaa vettä on. Vuohet saavat oman huoneen. Kivityö täällä on taitavaa mutta vähän epäinspiroitunutta, ja Curaig epäilee, että se on tehty tomutaikuudella. Seinät on koristeellisesti maalattu.
Drakkenpalvelijat tuovat ruokaa ja kuumaa vettä. Kylvyssä käydään. Parissa käytävässä on mahdollista liikkua, ja löytyy parveke, josta näkee kaupungin yli. Pohjoisessa siintävät vuoret.
Kivilcim meditoi ja piirtelee spiraalikuvioita, joiden keskus tuntuu polttavan hänen näppejään. Hänestä tuntuu, että hän olisi oivaltamassaa jotain olennaista, mutta se pakenee häneltä.
Kaupungin valtias
Seuraavana aamuna ryhmä saatetaan linnan ylempiin kerroksiin. Suuressa salissa he tapaavat valtias Joslyn Deyvalin, joka näyttää animoidulta drakkenkonstruktilta, samanlaiselta joita toinen tutkimusryhmä oli löytänyt muinaisista raunioista. Valtiaalla ei ole henkivartiota, ja hänen maneerinsa sekä tilansa kertovat, että hän ei lainkaan pelkää salamurhia tai vihollisia. Kivilcimin pohdinta spiraaleista saa hänet tajuamaan, että tämä henkilö on nyt spiraalin keskus -- mutta se ei kuitenkaan ole koko totuus.
Lahjoja vaihdetaan, ja sitten istutaan drakkentyylisen pöydän ääreen keskustelemaan. Valtias on hyvin kiinnostunut ryhmän matkasta. Tulkkina toimii Pearrac-drakken, ja lisäksi paikalla on ennennäkemättömän omituinen perhossiipinen olento, joka esitellään nimellä Moeaktola, valtiaan neuvonantaja.Kivilcim kertoo tarinan, ja ryhmä puhuu mm. setsekestä, ja kertoo tavanneensa jotusoturin, joka lähti ratsastamaan sillä kun se heräsi. Valtias Deyval paljastaa, että hänkin on tavannut Takun, ja keskeytti tämän ratsastuksen koska se oli vaarallinen koko alueelle – liikkuvaa setseke hätyyttää hyönteislaumoja, jotka asuvat lännen viidakossa. Takku on myös tuotu Courcilleneu’iin, ja on valtiaan vieraana.
Valtias Deyval antaa tuoda pöytään kartan, josta näkyy laajempi kuva seudusta. Sen nimistöä tulkataan. Valtias kertoo, että hyönteisten lisäksi jokin oli häirinnyt pohjoisten vuorten geldiruksia, ja hän oli itse käynyt vilkaisemassa näiden tilannetta.
Myös Assalahista varoitetaan. Yritykset kertoa, mistä kääpiöt ovat alun perin tulleet enimmäkseen kariutuvat kielimuuriin.
Kaupankäyntiä ja tutkimusta
Ruokatauon aikana ryhmä pohtii, pitäisikö Joslyn Deyvalille kertoa epäilys siitä, että Ugog Nalimin saapuminen on hätyyttänyt vuoriston geldirukset. Tähän ei kuitenkaan tule tilaisuutta, sillä valtias on poistunut muualle, ja neuvottelut jatkuvat hänen kauppaministerinsä (drakken) kanssa.
Courcilleneu tuottaa mm. rautaa, tinaa, puuta ja villaa, ja on halukas ostamaan kääpiöiden valmistamia työkaluja ja aseita. Moeaktola ilmaisee myös, että olisi tarvetta tekniselle osaamiselle, ja hänen aloittteestaan ryhmä kiertää katsomassa kaupungin infraa. Monet tavarahissit kukkulan sisällä ovat ruostuneet ja vaaralliset käyttää. Moeaktola vihjaa, että kaupunki on alun perin hänen kansansa rakentama, ei drakkenien.
Madawan livahtaa pois kauppaneuvotteluista, ja saa Cleesan oppaakseen markkinoille. Hän käy tutustumassa paikalliseen hyötyeläimistöön, jota on runsaasti, ja käsityöhön, joka on korkealaatuista. Hän käy jopa drakkenien pitämässä soitinkaupassa. Vilauttamalla kääpiöiden kultarahaa kauppiaan asenne muuttuu hieman epäilevästä erittäin ystävälliseksi, ja Madawanille tarjotaan teetä.
Ailean lähtee niin ikään markkinoille ostamaan matkamuistoja. Vaikka kivityö kaupungissa ei täytäkään kääpiöstandardeja, drakkenien korutyö on todella korkeatasoista.
Cleesa vie Madawanin tapaamaan perhettään. Hänen vanhempansa ja nuoremmat sisarensa asuvat talossa kaupungin muurien ulkopuolella. Pihalla on siipikarjaa ja yrttipuutarha. Talo ei ole hieno, muttei myöskään mikään murju, ja kaikki jotut vaikuttavat hyvinvoivilta. Neljäntoista pään perhe pitää kovasti meteliä ja ottaa Madawanin vieraanvaraisesti vastaan, sekä syötttää tälle lihavoittoisen aterian. Kun he kuulevat, että Madawan on hallitsijan vieraana, he kysyvät, eikö häntä pelota olla niin erikoisen henkilön lähellä. Jotut vahvistavat, että valtias Joslyn Deyval ei ole lihaa ja verta, ja kertovat, että hänet on lähetetty hallitsemaan Courcilleneuta ja sen ympärysseutuja.
Madawanille hahmottuu myös alueen yhteiskuntarakenne. Drakkenit ovat selkeästi ylin kasti, ja vaikka kaupungissa näkyy jotuja ja geldireitä, he tekevät lähinnä fyysisiä töitää (pari jotua, kuten Cleesa, on sotavoimissa). Kaupungissa ja sen välittömässä lähiympäristössä asuu yli 10 000 asukasta, eri kansoja.
Kauppaneuvottelut ovat kuluttavat, päivä on pitkä. Kun kääpiöt ovat viimein vetäytyneet huoneistoonsa, heille tulee vielä vieras: drakkenpalvelija saattaa Takun heidän ovelleen. Jälleennäkeminen on riemastunut, ja Takku on selvästi ehjää sekä hyvinvoiva. Hän kertoo ratsastaneensa setsekellä yön ja päivän (purevat hyönteiset eivät liikkuvan setseken kyydissä vaivanneet, koska ne laskeutuvat paikalleen kun setseke kulkee), ja sitten kohdanneensa valtias Deyvalin, joka hyppäsi setseken selkään ja vaati häntä keskeyttämään matkantekonsa. Takku on aivan silmät ymmyrkäisenä valtavasta kaupungista ja tapaamistaan drakkeneista. Hänen kertomuksensa tukee oletusta, että valtias Joslyn Deyval on henkilökohtaisella tasolla todella pystyvä.
Valtiaan poistuminen neuvotteluista huolettaa, ja pelätään, että hän on saatanut lähteä pohjoiseen etsimään Ugog Nalimia. Geldiruksia jututtamalla se saattaisi jopa olla löydetävissä.
Karttojen äärellä
Seuraavana aamuna käy ilmi, että valtias Deyval ei ole poistunut kaupungistaan, hänellä on vain muita kiireitä. Kauppaneuvottelujen detaljit eivät häntä kiinnosta, sen sijaan hän tahtoo palata levotttomien geldirusten ja hyönteisten asioihin. Hän on itse oppinut yhdessä päivässä hämmästyttävän hyvin kauppakieltä, ja vaikka Pearrac on yhä paikalla tulkkaamassa, häntä ei oikeastaan tarvita.
Hän näyttää ryhmälle piirroksen, jonka eräs hänen tutkijoistaan oli tehnyt pohjoisilta vuorilta. Se esitttää säännöllisen muotoista valtavaa kivimöhkälettä, joka on jotenkin ilmestynyt keskelle rinteitä. Tajutaan, että se on muodoltaan täsmälleen kuin Ugog Nalimin maan alle jäänyt osuus. Jotenkin kivi, jonka kääpiölinnoitus syrjäytti tullessaan tähän maailmaan on päätynyt sadan kilometrin päähän. Möhkäleen ympärillä näyttää tapahtuneen mullistus, maa on järkkynyt, kiviä ja puita murtunut ja geldirukset ja eläimet pelästyneet. Onneksi seutu, jossa tämä tapahtui, oli autiota.
Valtias tahtoo tietää, mitä oikein on tapahtunut, mutta kukaan ei oikein osaa selittää tätä. Tämä turhauttaa häntä, mutta hän näyttää lopulta päättävän, että kääpiöt eivät yritä huiputtaa hänttä, he vaan eivät tiedä mitä kaikkea on tapahtunut. Kääpiöt kertovat kyllä tulleensa ”kuiden takaa” ja kiven olevan kuin kuva heidän laivastaan, mutta parempaa selitystä ei ole. Valtias ilmoittaa, että kun he palaavat kotiinsa, heidän tulee lähettää joku tietäjistään tänne selittämään koko kuviota.
Kun huomio kiinnittyy kartttoihin ja alueen politiikkaan, valtias jättää ryhmän Pearracin käsiin ja poistuu. Pearrac selittää kaupungin ja valtakunnan politiikkaa. Courcilleneu on Comresarin valtakunnan viimeinen rajakaupunki, ja Comresar on syntynyt 800 vuotta sitten hyönteisten edellisen suuren laajentumisen jälkeen. Comresarin hallintokaupungisa Souzomeillesiss istuu ylivaltias, ja jokaisessa sen kaupungissa on Joslyn Deyvalin kaltainen hallitsija, joka pitää huolta alueestaan. Kokonaisvaikutelma on hyvin sotilaallinen, vaikka viimeiset vuosikymmenet ovat olleetkin rauhallisia. Rajanaapureina Comresarilla on hyönteisten lisäksi Makasisin ruhtinaskunta pohjoisessa, ja meren takana Gossamanin (ryöstäjä?)kuningaskunta, välit näistä kaikkiin ovat hieman vaikeat.
Pearrac mainitsee Moeaktolan kansan -- allayit -- yhtenä pienimmistä Comresarissa asuvista kansoista, ja vahvistaa, että Comresarissa ei juuri asu nidyoita, koska nämä ja allayit eivät tule toimeen. Taruston mukaan syynä oli, että tuhansia vuosia sitten nidyat olivat allayien palvelijoita, mutta jumalat antoivat nidyoille kädet ja puheen lahjan, ja allayit eivät sietäneet tätä. Hyvin pitkäävihainen allayikansa tahtoo yhä hävittää nidyat kaikkialta, mutta nidyat lentävät paremmin kuin entiset mestarinsa ja pysyvät näilyä piilossa.
Samat tarustot kertovat jumalten kauan sitten hallinneen Natu Azanuria (jota drakkenit kutsuvat nimellä Auriga), ja kun nämä lähtivät pois, he jättivät drakkenit hallitsemaan maailmaa, kosa nämä olivat heidän lapsistaan viisaimmat.
Pelinjohtajan kommentteja
Peli oli jälleen ekspositiohelvettiä ja aika epädynaaminen. Tätä on vähän vaikea välttäää, koska maailma on niin kertakaikkisen outo ja hahmojen kuuluukin hämmästellä kaikkea, mikä siellä on. En silti pidää tätä ihan parhaana rratkaisuna.
<-- Azanur S02E07: Assalah - Azanur S02E10: -->
CategoryPelit
