Azanur S02E07: Saattue
<-- Azanur S02E06: Orjuuttajat - Azanur S02E08: Assalah -->
Kahn Paurin jotukylä, 20. matkapäivä, 23. kesäkautta
Kivilcim on yhä haavansa vuoksi makuulla. Kääpiöt eivät voi jatkaa matkaa viikkoon, joten he varautuvat majailemaaan Kahn Paurin jotukylässä sen ajan. Asianmukaisesti he alkavat saman tien kaataa läheisiä puita tehdäkseen vuohille aitauksen ja ehkä kylälle paaluvarustusta. Iltapäivästä tämä operaatio kuitenkin keskeytyy, kun kylään saapuu joukko vieraita: kuusi Cleesan tavoin varusteltuaa jotusotilasta, sekä kolme drakkenia oudoilla ratsuilla. Kylä ottaa vieraat vastaan innostuneena ja Cleesa käy tervehtimässä tulijoita -- hän on ilmeisesti saamaa porukkaa näiden kanssa. Tulokkaiden varustus on selvästi edistyneempää kuin puolivillien jotujen. Kolmas (pienin) drakken sekä jotusotilaat jäävät ratsujen luo, kaksi drakkenia ja Cleesa lähtee Madawania kohti. Muut jaloillaan olevat kääpiöt saapuvat tueksi.
Cleesa esittelee ryhmät toisillen: drakkenit ovat Pearrac ja Iosyne, hänen komentajansa. Molemmat drakkeneista puhuvat paikallista jotukieltä paremmin kuin Cleesa. He kertovat tulleensa tänne kuultuaan jotujen lauluissa kääpiöistä. Pearrac on luonnontietäjä, Iosyne rakentaja. Iosyne tiedustelee, voiko hän auttaa haavoittunutta Kivilcimiä. Luvan saatuaan hän astelee tämän telttaan. Kivilcim on tulokkaat nähdessään polttaanut kartan, josta näkyy Ugog Nalimin sijainti. Kun lohikäärmeolento kumartuu hänen puoleensa, hän on epäluuloinen. Iosyne vetää käteensä koristeellisen hansikkaan, kaivaa vyöllä olevasta pussista kultapölyä, ja sirottelee sitä Kivilcimin haavaan mutisten samalla jotain. Muutamassa minuutissaa, ja parin pölyannoksen jällkeen, Kivilcimin haava kuroo itseensä umpeen ja haavoittuneen olo paranee; kuin kuume olisi yhtäkkiä taittunut.
Parantamisen jälkeen kääpiöt ja drakkenit siirtyvät keskustelemaan kylän nuotiopaikalle. Molemmat olisivat enemmän kotonaan salissa ja pöydän ääressä, mutta erämaassa ei sellaisia oikein ole. Drakkenit kertovat tullensa itäkaakossa sijaitsevasta Courcillineun kaupungista, ja olevansa osa tutkimusretkikuntaa -- tarkemmat detaljit katoavat kielimuurin taa. Retkikunnasta puolet oli lähtenyt seuraaamaan setsekeä, jonka päällä nähtiin nuori jotu. Tämä puoli taas seurasi jotujen laulua. Käy ilmi, että Courcillineu on huolissaan etelän hyönteisistä: ne laaajenevat räjähdysmäisesti aika ajoin, ja uuttta laajentumista odotetaan milloin tahansa.
Kääpiöt ovat drakkneille aivan uusi tuttavuus, ja kun he kuulevat näiden olevan kaupparetkikunta, he kutsuvat nämä vierailemaan Courcillineussa. Vaikka tulokkailla onkin asiallisia vaatteita ja varrusteita, on kääpiöiden metallityö selvästi näillekin aivan omaa luokkaansa. Matka on pitkä, mutta drakknit sanovat, että heillä on kulkuvälineitä parinkymmenen kilometrin päässä. Courcillineun he kertovat olevan paitsi drakkenien, myös jotujen ja bocsien asuttama, jopa joitakin geldiruksia majailee siellä. Nidyoita siellä ei ole, mutta Pearrac tietää ne kyllä, ja sanoo niiden harrvoin näyttäytyvän näillä seuduilla.
Ugog Nalimin kääpiöt salailevat yhä omaa alkuperäänsä, ja kertovat tulevansa pohjoisesta, bocsien mailta. Kielivaikeudet kätkevät salailun hyvin, mutta Pearrac osaa hämmästyttävän montaa kieltä (tosin ei bocsakieltä) ja poikii kääpiöiden kauppakieltä ahnaasti.Ailean käy vilkaisemassa lähemmin ratsuja, joilla drakkenit saapuivat. Niitä kutsutaan nimellä kneipr. Ne ovat kookkaita ja niillä on helmiäismäisestä aineesta tehty satula tai panssari. Niiden silmät loistavat sinertävää valoa, mutta ne liikkuvat kyllä. Kun Ailean tarjoaa yhdelle juuresta, tämä haukkaa sellaisen ahnaasti. Hampaat ovat sekasyöjän, vaikka kneiprit näyttävätkin laiduntavan tyynesti.
Kivilcim pääse jaloilleen, ja käy jututtamassa nuorinta drakkenia. Tämä on nimeltään Veois, Pearracin oppipoika. Hän osaa riittävästi jotukieltä, että Kivilcim pystyy tarinoimaan hänelle. Vastaavasti Veois kertoo jonkinlaisen veijaritarinan kaupungista.
Ryhmä päättää lähteä huomisaamuna kohti Courcillineuta. Madawan, Curaig ja Ailean rakentavat vuohiaitauksen valmiiksi, vaikka vuohet ovatkin tulossa mukaan.
21. matkapäivä, 24. kesäkauttta
Aurinkojen noustua ryhmä lähtee liikkeelle: kolme drakkenia kneiprien selässä, Cleesa ja kuuden hengen jotupartio jalan, ja kääpiöt sekä vuohet niinikään jalan. Neljän tunnin polkumarssin jälkeen ryhmä saapuu uuteen jotukylään, jossa on lisää kneiprejä, pari jotusotilasta vartiossa, sekä vaunuja. Pari vaunua näyttää olevan puolivalmiina, mutta Iosyne ottaa valmiiksi hakattuja puita, vetää pussistaan lisää kultapölyä, ja jotenkin taikoo sillä puolivalmiista vaunuista kokonaiset puolessa tunnissa. Curaig katselee työn jälkeä: se ei ole ehkä taitavan puusepän kädenjäljen veroista, mutta aivan kelvollista jaa vahvan oloista kyllä. Iosyneltä kysytään, onko moinen kyky lähtöisin jumalista, mutta tämä tuhahtaa, ja sanoo sen olevan vain pöly sekä hänen oma taitonsa.
Kääpiöt saavat yhden uusista vaunuista, vuohet nousevat toisiin. Pearrac on luonnontieteilijänä ollut hyvin kiinnostunut vuohista. Toisin kuin jotut, drakkenit ymmärrtävät kotieläimiä; selväsi, koska heillä on kneiprejäkin. Vaunujen kanssa saattue lähtee tien päälle. Kylästä lähtevä "tie" on oikeammin vain kärrypolku, eikä eteneminen ole huippunopeaa, mutta paljon vikkelämmin matka taittuu kuin kääpiöiltä jalkaisin. Jotut marssivat vieressä pitkillä jaloillaan.
Pearrac puhuu ahkerasti kääpiöiden kanssa matkan aikana. Luonnontieteilijä on kiinnostunut kaikesta mahdollisesta, eikä selvästikään ole nähnyt kääpiöiden kaltaisia olentoja aiemmin. Hänellä on muutamia karttoja, jotka näyttävät idässä sijaitsevan valtakunnan ja sen takana olevan meren. Courcillineun kaupungin Pearrac kertoo olevan 600 vuoden ikäinen.
Tie ylittää muutaman tunnin jälkeen setseken polun. Kaatuneiden puiden uralla pyörii parikymmentä jotua, kaikki kantamukset mukanaan. Setseke on ilmeisesti mennyt heidän kylänsä vierestä, ja he ovat päättäneet vaihtaa maisemaa. Jotut päätyvät seuraamaan saattuetta itään. Setseken uran jälkeen maasto kohoaa, ja tie kulkee korkean solan halki. Pari jotukylää näkyy sielläkin, mutta niissä ei pysähdytä. Kääpiöt piirtävät karttaa alueesta ja reitistään. Saattue viettää yön erämaassa.
22. matkapäivä, 25. kesäkautta
Seuraavana makapäivänä solasta laskeudutaan jälleen alavaan metsään. Tie muuttuu vähitellen leveämmäksi, mutta vieläkään siltoja ei oikeastaan ole: joet ylitetään kahlaamoita pitkin. Pearrac on parrissa päivässä saanut kauppakielen osaamisen keskustelutasolle, ja Kivilcim kertoo hänelle tarinoita vanhasta maailmasta. Ne paljastavat kääpiöistä melko paljon, ja jumalten sotakin mainitaan. Kuitenkin Ugog Nalim, kääpiöiden kodin oikea sijainti tai kääpiökansan alkuperä tässä maailmassa pidetään salassa.
Pearrac kertoo drakkenien elävän kolmisensataa vuotta ennen kuin ne alkavat enimmäkseen nukkua. Nukkuvat drakkenit heräävät vain harvoin ja yleensä vain tuolloin tuovat kryptisiä lausahdusia esi-isiltä. Kääpiöt miettivät keskenään, mahtaako drakkeneista kasvaa oikeita lohikäärmeitä. Matkan varrella on havaittu, että ainakaan Pearrac ja Iosyne eivät ole fyysisesti erityisen vakuttavia: löysien kaapujensa alla he ovat aika laihoja, ja heidän lyhyet jalkansa tekevät heistä kömpelöitä. Kääpiö painaa enemmän kuin drakken, ja on luultavasti vahvempi. Ei ihme, että sotilaat ovat jotuja.
Osa saattuetta seuraavista jotuista jää seudun kyliin, mutta muutamia muita liittyy mukaan matkalle itään.
23. matkapäivä, 26. kesäkauttta
Metsän läpi mutkitellut tie alkaa iltaa kohti kohota, ja saattue pysyy liikkellä pidempään kuin aiempina päivinä. Pimeän jo laskeuduttua edessä näkyy kapeampi vuoristosola, jonka suulla on kivijalkainen vartiotorni. Tämä on Courcillineun alueiden uloin raja. Vartiotornissa on muutaman jotusotilaaan joukkue, ja komentajana helmiäispanssariin pukeutunut kookas drakkenkapteeni, jonka käsisssä olevat evät näyttävät jo melkein siiviltä. Pikaisen tarkistuksen jälkeen saattue otetaan täällä hyvin vastaan.
Vartiotornilta itään lähtevää reittiä voisi jo oikeasti kutsua tieksi, vaikkei se mitään kääpiötasoa lähellä olekaan. Pearrac sanoo, että kaupunkiin selviää tästä kahdessa päivässsä.
Courcillineun läntinen raja-asema, 24. matkapäivä, 27. kesäkautta
Kivilcim näkee yön aikana merkillistä unta. Hän muistaa herätesssään siitä pimeässä metsässä liikkuvan hahmon, sekä ruskeat lonkerot, jotka kohoavat maasta. Kun hän herää, ilma on täysin tyyni, ja hänellä ollut silkkiliina on patjan vieressä, nuolimaisessa muodossa, ja osoittaa suoraaan etelään.
Aiemmin liinan antamien suuntien perusteella Kivilcimillä on nyt karttojen tarkkuuden rajoissa käsitys siitä, mihin liina viittaa. Se osoittaa paikkaan, joka olisi 40 kilometriä solasta etelään. Kun Pearrac herää, Kivilcim kysyy häneltä kyseisestä paikasta. Pearrac kertoo, että etelässä on parikymmentä kilometriä korkeaa kukkulaa ja vuoristoa, ja niiden takana metsä on läpitunkematttoman tiheää. Siellä myös asuu ilmeisesti hyvin kiukkuinen jotuheimo, joka ei halua alueelleen tunkeilijoita. Nidyoiden kartassa melko tarkkaan merkityn kylän kohdalla Kivilcim arvioi viivojensa leikkaavan.
Hän selittää Pearracille jäljittävänsä näkyjen avulla kadonnutta esinettä. Näyt eivät Pearracia kovin paljon hetkauta, mutta kartoille huolellisesti piirretyt viivat ja oikean kohdan kolmiomittaaminen saavay kyllä hänen arvostuksensa. Kun muut kääpiöt heräävät, Kivilcim kertooo heille tilanteen: hän on Ugog Nalimissa saanut Helmivuoren klaaninpäältä tehtävän jäljittää varastettua perintökalleutta. Hän pyytää tovereitaan mukaan tähän tehtävään. Kaikki tietävät, että vaikka Helmivuoren klaani onkin vuorikääpiöitä, sen tiedetään palkitsevan avokätisesti ystävänsä, ja olevan hyvin rikas.
Ryhmä on yksimielinen siitä, että näky on syytä tutkia -- mutta pitäisikö ensin käydä Courcillineaun kaupungissa? Pearracin mielestä tämä on hyvä ajatus, mutta Kivilcim epäilee, että etelässä saattaa olla kääpiö pulassa, ja olkoonkin ehkä varas, ei häntä voi silti jättää omilleen. Nidyat olivat maininneet kääpiöille, että olivat etelässä nähneet aiemminkin heidän kaltaisensa.
Kiukkuisesta jotuheimosta kerätään lisää tietoa. Vartioryhmä ei siitä paljon osaa sanoa, muttta karavaania seuranneista heimolaisista yksi on asunut heimon naapurissa. Hänen mielestään kyseinen heimo on vähän huolestuttava, laulaa harvoin ja saalistaa myös muita jotuja. Hän ei muista, koska olisi viimeksi kuullut näiden laulua.
Hyönteisten pitäisi asua lähimailla, ja ne saattavat olla laajentumassa. Tämän tutkiminen olisi Pearracillekin tärkeää. Kääpiöt pestaavat viisi jotua itselleen oppaiksi, ja lopulta Pearrac lähettää myös Cleesan heidän mukaansa. Aurinkojen noustessa ryhmä valmistautuu lähtemään etelään.
Pelinjohtajan kommentit
Kultapölyn salaisuuksia, sivistyneitä tutttavuuksia ja nopeaa matkantekoa. Tämä peli oli ihan hyvä johdanto seuraavaaan, joka saattaa oikeasti olla jokseenkin vaarallinen.
<-- Azanur S02E06: Orjuuttajat - Azanur S02E08: Assalah -->
CategoryPelit
