Revision [666]
This is an old revision of Azanur206 made by AdminDare on 2023-10-25 13:15:23.
Azanur S02E06: Orjuuttajat
<-- Azanur S02E05: Raadonsyöjät - Azanur S02E07 -->
Ylängön juurella, 17. matkapäivä, 20. kesäkautta
Luolasta palanneet kääpiöt istuvat leirissä puimassa nidyoilta ostamaansa karttaa. He lisäävät siihen mittakaavan ja muutamia merkintöjä, ja toteavat sen yksistään arvokkaaksi. Kivilcim tekee siitä jäljennöksen, jotta se voitaisiin lähettää Madawanin korpin mukana Ugog Nalimiin. Kartassa näkyviä kiinnostavia kohtia pohditaan. Kaupunki tai linnake kaakkoiskulmassa on kaukana, mutta vuorilla näyttää olevan raunioita, Välkkyveden luona kylä. Jokin näistä voisi olla parempi kohde.
Illan hämärtyessä valaistus muuttuu, ja taivas täyttyy revontulia muistuttavista valoista. Takku tunnistaa ilmiön, ja sanoo sitä peitoksi tai pimennykseksi, ja että setseke herää nyt. Hän on saman tien lähdössä jättiläiskuoriaisen luo, mutta kääpiöt eivät jaksa yötä myöden juosta kahtakymmentä kilometriä, joten kerättyään tavaransa Takku ulvoo ryhmälle hyvästit, ja kirmaa metsään.
Taivaalla hehkuvan valonäytöksen vuoksi metsän kallolinnut kailottavat läpi yön, ja jotujenkin laulua kuuluu muulloinkin kuin päiväsaikaan. Nukkuminen on vaikeaa, ja aamun lähestyessä taivas on yhä vihreän ja keltaisen sävyinen.
18. matkapäivä, 21. kesäkautta
Aamulla Madawan lähettää viestinviejäkorppinsa kuljettamaan karttaa Ugog Nalimiin.
Kääpiöt seuraavat Takun jälkeä setseken luokse. Jättiläiskuoriainen on yhä paikallaan, ja Takku näkyy kiivenneen sen päällle. Kuhina sen alla tuntuu lakanneen. Sitten setseken tuntosaarvet liikkkuvat, ja otus tärisee vähän. Seuraavan tunnin aikana se tuntuu heräävän unestaan, ja vähitellen lähtee liikkeelle. Sen valtavalla vatspuolella on satoja jalkoja, joilla se lähtee etenemään etelää kohti tasaista vauhtia. Sen jälkeen jää satamäärin kuolleita pieniä siiroja sekä eläinten luita.
Liikkuva setseke on hurja näky. Sen vauhti ei ole merkittävästi nopeampi kuin juoksevan kääpiön, mutta se viis veisaa mistään esteistä. Puut kaatuvat sen tieltä kuin heinänkorret. Sen selässä Takku ulvoo voitonriemuisesti. Kääpiöt eivät yritä kiivetä sen selkään, mutta seuraavat sen metsään kairaamaa vanaa. Puiden ryskyminen pitää melkoista meteliä, ja eläimistö kaikkoaa sen tieltä
Muutamassaa tunnissa setseke on kadonnut näkymättömiin. Sen jälkeen jättämään hävitykseen saapuu kallolintuja kaivamaan toukkia ja hyönteisiä kaatuneista puista. Auringon nousu ei ole karkoittanut revontulia taivaaalta; ne kiertävät pilvien yläpuolella horisontista horisonttiin. Päivän aikana taivasta tarkkaillut Kivilcim huomaa, että taivaalta näyttää laskeutuvan hitaasti liikkuva suuri pyörre joidenkin kilometrien päähän lounaassa.
Ryhmä taivaltaa setseken urassa parikymmentä kilometriä, ja pysähtyy sitten yöksi. Yö on levoton: yhä jatkuva valoilmiö ja eläinten mekastus tekee nukkumisesta vaikeaa.
19. matkapäivä, 22. kesäkautta
Ennen auringonnousua kääpiöt heräävät. Taivaan valoilmiö ja pyörre näkyy yhä, joten sitä kohti suunnataan, poispäin setseken uralta. Etelään päin kuljettaessa maasto yhä laskee tasaisesti.
Tunnissa ryhmä päätyy loivaan metsäiseen rinteeseen, jossa maasta kohoaa suuria teräviä graniittilohkareita, kuin epäsäännöllisiä hampaita. Pyörre on nyt suoraan yläpuolella; se on halkaisijaltaan kilometrin kokoinen, ja suoraan sen alla taivas on kirkas; kuin tunneli johtaisi ylös tähtitaivaaseen.
Ilmassa leijailee kultapölyhituja, ja niitä on myös kivillä ja kasvien päällä. Sataako pöly taivaasta? Näytepulloon kerätty kultapöly kiertää verkkaista rataa, samansuuntaisesti kuin taivaasta laskeutuva pyörre.
Edempää kuuluu jotun haukahdus. Pian varovasti etenevä ryhmä erottaa pari jotua, jotka näyttävät keräävän kultapölyä harjoilla ja kankailla. Näillä jotuilla on jousipyssyt, jollaisia ei ole aiemmin nähty.
Sitten Madawan ja Ailean huomaavat lisää jotuja -- ja Ailean tajuaa, että tämä toinen kuuden jotun ryhmä näyttää olevan aikeissaa väijyttää pölyn kerääjät. Tietämättä yhtään enempää siitä, mistä on kyse, ryhmä päättää olla puuttumatta asiaan. Pian edestäpäin kuuluukin tuskanhuuto ja sitten taistelun ääniä, kun keihäitä ja jousipyssyjä käytellään. Taistelu ei kestä pitkään, ja pian väijyttänyt joukkue tuleekin takaisinpäin. Viisi tomunkerääjää on jäänyt vangiksi, pari heistä on joko kuollut tai tiedottomia. Koko porukkaa marssitetaan pohjoiseen. Varusteista päätellen kyse on kahdesta eri heimosta; vangitut näyttävät pienikokoisilta ja nuorilta.
Nyt väijyttäneet jotut huomaavat kääpiöt ja näiden vuohet, mutta eivät näytä heistä suuremmin huolestuvan: he ovat niin pienikokoisia. Possen johtaja, suurikokoinen harmaa jotu ison nuijan ja kivikirveen kanssa, käskee kääpiöitä lähtemään tiehensä. Kääpiöt miettivät hetken, mitä tehdä. Oletettavaa on, että vangitut orjuutetaan -- pitäisikö heidät yrittää vapauttaa? Tai ostaa? Mutta tilanne on siinä määrin arka, että ryhmä päättää tehdä kuten käskettiin ja poistua. Kun jotuporukka katoaa alueeltaa, ryhmä hipsii takaisin paikalle, jossa taistelu käytiin. Sinne on jäänyt veritahroja, nuolia, keihäänkärkiä ja rikkoutunutta keramiikkaa, joissa vielä on kultapölyn rippeitä. Pöly kerätään talteen.Kivilcim löytää suunnan, josta pölyä keränneet jotut ovat tulleet: etelästä, alarinteestä. Jyrkkää rinnettä laskeudutaan alas, ja pohjan metsästä löytyy pian oikea etelään jatkuva polku. Se on jotujen tekemä, ja sieltä löytyy parin kilometrin jälkeen tolppa, joka voisi olla jonkinlainen aluemerkki. Myös polun viereen välillä pystytetyt kivipaadet kertovat jonkinlaisesta reviiristä. Valoilmiö taivaalla päättyy ja kevyt sade tarjoaa helpotusta helteestä. Etelästä kaikuva jotulaulu kertoo "suuresta vieraasta". Olisiko se kenties setseke? Mutta setseken jotunkielisen sanan kääpiöt tuntevat.
Viidentoista kilometrin taivalluksen jälkeen ryhmä näkee pari pientä jotua, lapsia. He tervehtivät näitä. Lapset pakenevat ensin pensaikkoon, mutta tulevat sieltä pian uteliaina esiin. Heitä pyydetään viemään kääpiöt isompien luokse, ja polkua jatketaan. Pian ryhmää aletaan tarkkailla metsiköstä, ja sitten polku johtaa aukiolle, jonka läpi virtaa pieni joki. Täällä on oikea jotujen kylä: nahkaisia telttoja, pari puista rakennusta ja hedelmäpuita. Jotuja on täällä kymmeniä, ja kylä näyttää eloisalta. Sitä ei ole suuremmin linnoitettu, tosin hedelmäpuut on aidattu. Kotieläimiä ei näy -- jotut ovat eläimistä varmaan liian pelottavia. Ainakin kääpiöiden vuohet ovat sitä mieltä, että tämä on huono paikka jossa olla.
Kääpiöt herättävät paljon huomiota, mutta ei varsinaisesti epäluuloa. Pian kylän päällikkö, Polun Kulkija, saapuu iäkkään neuvonantajansa kanssa kääpiöiden luo. Kääpiöt esittäytyvät ja sanovat haluavansa käydä kauppaa: tämä miellyttää päällikköä kovin. Päälliköllä on vähän metallia - vanha, kulunut rautaveitsi, ihan kelvollista työtä joskus.Kaupankäynnin lomassa huomataan kylässä erilainen jotu: sileäturkkinen ja värikkäisiin, taidokkaasti tehtyihin kankaisiin pukeutunut soturi, jolla on teräskärkinen keihäs. Tämä hahmo on kylässä ilmeisesti vieras, koska häntäkin katsotaan pitkään. Hän tarkkailee myös kääpiöitä, ja kaupankäynnin lomassa tulee katsoman heidän tuotteitaan. Hän on nimeltään Cleesa, ja on selvästi edistyneemmästä kulttuurista lähtöisin.
Kun kauppoja on hierottu tovi, Curaig kertoo nähneensä pohjoisempana kahden joturyhmän taistelun, jossa joukko nuoria jotuja otettiin vangiksi. Tämä saa Polun Kulkijan yllättymään ja melkeinpä suuttumaaan: ilmeisesti nuoret jotut olivat lähtöisin tästä kylästä. Hän tenttaa Curaigilta nopeasti kuvauksen siitä, mitä kääpiöt näkivät, ja sitten poistuu neuvottelemaan parin muun kyläläisen kanssa. Uutinen leviää nopeasti jotujen läpi, ja yhtäkkiä kääpiöitä katsotaan hienoisella epäluuloisuudella. Kääpiöt vievät vuohensa metsän laitaan.
Pelinjohtajan kommentteja
kuvaus aloitettu
<-- Azanur S02E05: Raadonsyöjät - Azanur S02E07 -->
CategoryPelit
