Revision [939]
This is an old revision of Azanur307 made by AdminDare on 2025-11-19 17:20:50.
Azanur S03E07: Tynnyrin vanki
<-- Azanur S03E07: Ikuisen päättymisen temppeli - Azanur S04E01: Gathol Sefrazer -->
Adteizoug, 57. varhaiskorjuuta
Kääpiöt käyttävät päivän valmistautumalla. He tekevät ostoksia (koruja, kankaita, kaunis quullialainen kiviveistos Kivilcimille, makasislainen harpunkaltainen instrumentti Madawanille) ja vierailevat Ikuisen päättymisen temppelillä kyselemällä Ensimmäiseltä puhujalta lisää morgawreista. Ensimmäinen puhuja ei osaa antaa paljonkaan lisätietoa eikä halua keskustella väkivallasta. Yksi drakkenvartijoista sen sijaan tietää kertoa, että Quullian valtakunta ei aina ole ollut morgawrien viholliset: vuosisatojen historian aikana välit ovat välillä olleet jos nyt eivät aivan ystävälliset niin ainakin riittävän hyvät kaupankäyntiin.
Lisää tietoa haetaan käymällä juttuttamassa Iblanan-kauppiaan entisiä jotuorjia, jotka kuuluvat nyt kuninkaalle. He osaavat kuvailla vähän olentoa, joka heidän enttistä mestariaan oli käynyt tapaamassa: suunnilleen jotun kokoinen, neljä tai viisi raajaa, outo ääni, ei kovin pystyssä pysyvän oloinen ja maalla ollessaan vähän hidas liikkumaan. Kortteerimestari koettaa myydä orjia kääpiöille, ja lopulta (kuninkaan kauppaministerin kanssa) päästään sopuun siitä, että Iblananin omaisuudesta viisi jotuorjaa on hyväksyttävät verirahat kääpiöiden sukulaisista. Seitsemästä orjasta vain yksi on syntynyt vapaana, muut ovat nuoria, jotka tuntevat vain Adteizougin. Takku on järkyttynyt siitä, että joku jotu ei ole koskaaan nähnyt kuin surkean bocsakaupungin tai metsästänyt tai laulanut korkealta paikalta.
Jotuorjille luvataan vapaus kääpiöiden lähtiessä kaupungista. Siihen saakka heidät pyydetään mukaan jahtaamaan morgawria. Joitakin tämä hirvittää, mutta Takku nolaa arimmatkin mukaan suunnitelmaan. Monille orjista vapaus on käsitteenäkin vähän kumma ja kaksi kuninkaan omistukseen jäänyttä ei olisi tahtonutkaan lähteä; nykyisistäkin yksi tuli mukaan ei niin vapaaehtoisesti.
Illalla ryhmä asettuu laivan ruumaan väijymään. Ketään ei kuitenkaan tule.
Seuraava päivä
Iblanan oli sanonut, että kutsuun vastataan yleensä seuraavana tai sitä seuraavana yönä. Kääpiöt viettävät toisen päivän Adteizougissa valmistautumalla enemmän. Kun auringot laskevat, he siirtyvät taas vartioasemiin. Viiden hengen joturyhmästä nuoriso on ulkona vartiossa.
Yön koittaessa kääpiöt, Takku ja Vanhus ovat hylätyn laivan ruumassa. Ruuma on yksittäistä kynttilää lukuunottamatta aivan pimeä, ja ulkona taivas on pilvessä. Täysin ääneti laivan pohjassa olevasta luukusta nousee ruumaan hahmo, jota kaikki kääpiöt eivät edes huomaa. Takku ja Ailean kuitenkin tajuavat saapujan. Kun hahmo on astunut muutaman raahustavan askeleen kohti ruumasta ylös lähteviä tikkaita, Ailean vetää verkon pohjassa olevan luukun eteen, ja Takku heittäytyy painimaan tulokkaan kanssa. Madawan hyppää oitis mukaan, ja tarttuu iljettävän limaiseen raajaan. Ryhmä saa painittua saapujan nurin, tosin hän vetää obsidiaanisen veitsen ja irrottaa otteen siitä vasta kun Takku puree häntä käteen.
Tulokkaalla on suunnilleen viisi raajaa ja pää, ja sen rakenne on märkä ja kumimainen. Sen tuoksu on kuin etikkaa. Se kirkuu ensin bocsakielellä protesteja, ja kun se näkee kääpiöt, se vaihtaa yllättäen kauppakieleen. "Paäästäkää", se huutaa, ja uhkailee kääpiöitä kuolemalla. Selvästi tämä olento on kohdannut kääpiöitä ennenkin. Paljastettu terä ei tunnu sitä pelottavan, joten Ailean uhkaa sittä kynttilällä ja soihdulla. Niitä se selvästi kammoaa, mutta se osoittautuu hyvin uppiniskaiseksi eikä suostu kertomaan mitään hyödyllistä. Otus suljetaan tynnyriin samalla kun ryhmä miettii, mitä tehdä sille.
