Azanur S03E07: Tynnyrin vanki
<-- Azanur S03E06: Ikuisen päättymisen temppeli - Azanur S04E01: Gathol Sefrazer -->
Adteizoug, 57. varhaiskorjuuta
Kääpiöt käyttävät päivän valmistautumalla. He tekevät ostoksia (koruja, kankaita, kaunis quullialainen kiviveistos Kivilcimille, makasislainen harpunkaltainen instrumentti Madawanille) ja vierailevat Ikuisen päättymisen temppelillä kyselemällä Ensimmäiseltä puhujalta lisää morgawreista. Ensimmäinen puhuja ei osaa antaa paljonkaan lisätietoa eikä halua keskustella väkivallasta. Yksi drakkenvartijoista sen sijaan tietää kertoa, että Quullian valtakunta ei aina ole ollut morgawrien viholliset: vuosisatojen historian aikana välit ovat välillä olleet jos nyt eivät aivan ystävälliset niin ainakin riittävän hyvät kaupankäyntiin.
Lisää tietoa haetaan käymällä juttuttamassa Iblanan-kauppiaan entisiä jotuorjia, jotka kuuluvat nyt kuninkaalle. He osaavat kuvailla vähän olentoa, joka heidän enttistä mestariaan oli käynyt tapaamassa: suunnilleen jotun kokoinen, neljä tai viisi raajaa, outo ääni, ei kovin pystyssä pysyvän oloinen ja maalla ollessaan vähän hidas liikkumaan. Kortteerimestari koettaa myydä orjia kääpiöille, ja lopulta (kuninkaan kauppaministerin kanssa) päästään sopuun siitä, että Iblananin omaisuudesta viisi jotuorjaa on hyväksyttävät verirahat kääpiöiden sukulaisista. Seitsemästä orjasta vain yksi on syntynyt vapaana, muut ovat nuoria, jotka tuntevat vain Adteizougin. Takku on järkyttynyt siitä, että joku jotu ei ole koskaaan nähnyt kuin surkean bocsakaupungin tai metsästänyt tai laulanut korkealta paikalta.
Jotuorjille luvataan vapaus kääpiöiden lähtiessä kaupungista. Siihen saakka heidät pyydetään mukaan jahtaamaan morgawria. Joitakin tämä hirvittää, mutta Takku nolaa arimmatkin mukaan suunnitelmaan. Monille orjista vapaus on käsitteenäkin vähän kumma ja kaksi kuninkaan omistukseen jäänyttä ei olisi tahtonutkaan lähteä; nykyisistäkin yksi tuli mukaan ei niin vapaaehtoisesti. Mietitään, mahtaako morgawrien väitettty mieleenvaikutusvoima tehota jotuihin: jotujen mielestä ei, koska heidän kaksi päätään tekevät heistä ylivertaisia kaikkiin muihin nähden.
Illalla ryhmä asettuu laivan ruumaan väijymään. Ketään ei kuitenkaan tule.
Seuraava yö
Iblanan oli sanonut, että kutsuun vastataan yleensä seuraavana tai sitä seuraavana yönä. Kääpiöt viettävät toisen päivän Adteizougissa valmistautumalla enemmän. Kun auringot laskevat, he siirtyvät taas vartioasemiin. Viiden hengen joturyhmästä nuoriso on ulkona vartiossa.
Yön koittaessa kääpiöt, Takku ja Vanhus ovat hylätyn laivan ruumassa. Ruuma on yksittäistä kynttilää lukuunottamatta aivan pimeä, ja ulkona taivas on pilvessä. Täysin ääneti laivan pohjassa olevasta luukusta nousee ruumaan hahmo, jota kaikki kääpiöt eivät edes huomaa. Takku ja Ailean kuitenkin tajuavat saapujan. Kun hahmo on astunut muutaman raahustavan askeleen kohti ruumasta ylös lähteviä tikkaita, Ailean laukaisee viritetyn verkon peittämään pohjassa olevan luukun, ja Takku heittäytyy painimaan tulokkaan kanssa. Madawan hyppää oitis mukaan, ja tarttuu iljettävän limaiseen raajaan. Ryhmä saa painittua saapujan nurin, tosin hän vetää obsidiaanisen veitsen ja irrottaa otteen siitä vasta kun Takku puree häntä käteen.
Tulokkaalla on suunnilleen viisi raajaa ja pää, ja sen iho on märkä ja kumimainen. Sen tuoksu on kuin etikkaa. Se kirkuu ensin bocsakielellä protesteja, ja kun se näkee kääpiöt, se vaihtaa yllättäen kauppakieleen. "Paäästäkää", se huutaa, ja uhkailee kääpiöitä kuolemalla. Selvästi tämä olento on kohdannut kääpiöitä ennenkin. Paljastettu terä ei tunnu sitä pelottavan, joten Ailean uhkaa sittä kynttilällä ja soihdulla. Niitä se selvästi kammoaa, mutta se osoittautuu hyvin uppiniskaiseksi eikä suostu kertomaan mitään hyödyllistä. Otus tungetaan tyhjään tynnyriin -- sikäli kun sillä on luita lainkaan, nekin ovat hyvin taipuisia -- samalla kun ryhmä miettii, mitä tehdä sille. Selvästi kyseessä on morgawr; sen epämääräistä ihoa peittänyt lima on saanut Madawanin kutisemaan, ja sen veitsiraajaa purrut Takku maistaa suussaan myrkkyä.Morgawrin tavarat käydään läpi. Niitä ei ole paljon: terävä obsidiaaniveitsi, taitavaa työtä, puoliksi syöty kala (ilmeisesti eväs), ja kolme vesitiivistä pussia, joissa on jotakin nestettä. Näitä pähkäillään jonkin aikaa, ja sitten Kivilcim huomaa, että kultapöly reagoi niihin.
Morgawria koetetaan kuulustella lisää. Pari tuntia tynnyrissä saa sen vähän kuivahtamaan, ja kun sille annetaan vähän suolavettä, se jatkaa uhkailuaan. Se ei tunnu pelästyvän helpolla, mutta kesken kuulustelun yhtäkkiä sen silmät kiepahtavat ympäri ja se menetttää tajunsa. Vajaan tiiman kuluttua se palaa tolkkuihinsa, mutttei vieläkään suostu vastaamaan mihinkään.
Arvellaan olennon olevan tärkeämpien vaikuttajien juoksupoika, ja mietitään, tuleekohan joku hakemaan sitä jos sitä ei kuulu takaisin. Kivilcimin veikkaus on, että se ei ole voinut tulla kovin kaukaa.
Nouto
Todetaan, että kääpiöillä on hyvin varaa odottaa ja katsoa, aukaiseeko tynnyrissä pitäminen otuksen kielenkantoja. Ryhmä on asettunut Iblananin tyhjennetylle tontille, ja tynnyriä pidetään varastorakenuksessa. Pari kääpiötä ja jotua on jatkuvasti vahdissa, muut käyvät nukkumassa tai askareilla tai mitä milloinkin. Morgawrille annetaan vähän vettä, ja aurinkojen noustua lämpötila tekee selvästi sen olon epämukavaksi. Siltikään se ei lopeta uhkailemistaan. Aina välillä tuntuu siltä, että se saattaisi sanoa jotain, mutta aina kun niin käy, se saa kouristuskohtauksen ja vajoaa tajuttomuuteen.
Vanki pidetään visusti salassa kuninkaan kaartilta. Arvellaan, että jos bocsat kuuliisivat kaupungissaan olevan morgawrin, tämä poltettaisiin saman tien. Kivilcim kysyy olennolta kolmen pussin sisällöstä, mutta se vastaa kaikissa olevan vain myrkkyä.
Kun ilta koittaa, ryhmä siirtyy jälleen laivan ruumaan. Tynnyrissä oleva morgawr on tuotu myös ruuman ja jätetty sen keskelle. Samaan tapaan kuin eilen, kääpiöt asettuvat vartioon odottamaan, josko vedestä nousisi joku katsomaan, mitä on tapahtunutt. He ovat piilossa tyhjien laatikoiden ja tynnyrien takana.
Yö kuluu. Monet kääpiöistä torkkuvat. Yhtäkkiä lattia heilahtaa hieman, ja sitten luukusta purskhtaa laivan ruumaan aiemminkin satama-altaassa nähty suuri käärmemäinen hirviö. Tynnyri lentää sen tieltä seinää päin ja ruumaa valaissut kynttilä sammuu, kun se laskeutuu karjuen kääpiöiden keskelle ja hyökkää heitä päin. Seuraa hurja taistelu, jossa Curaig menettää rautanuijansa ja Ailean saa otuksen hampaat olkapäähänsä. Kääpiöt hakkaavat ruumaan saapunutta hirviötä kaikella mitä hellä on: Ailean lyö sotavasarallaan sen hännän kiinni latttiaan ja Madawan hakkaa sitä kirveellään. Toisin kuin aiemmin, otus ei näytä mitään perääntymisen merkkejä haavoittuessaan, vaan tappelee kuin raivotautinen. Lopulta kääpiöt sekä Takku heittäytyvät kaikki sitä vasaan, ja veitset, keihäät, sotavasarat ja kirveet saavat sen kaadettua. Aseensa menettänyt Curaig on perääntynyt laivan kannelle, ja tajuaa sen olevan tulessa. Tuli on oudon väristä, selvästi jollain kemikaalill sytytettyä. Curaig huutaa kääpiöitä lähtemään. Kivilcim näkee liikettä vedessä, peittää pohjaluukun verkolla, ja kun sieltä näkyy jotain käsien tapaista jotka koettavat riuhtoa sitä pois, ampuu sinne kiväärillään. Tunkeutuminen keskeytyy, Madawan ei suostu jättämään ryhmän vankia, joten hän, Ailean ja Takku saavat otuksen tynnyristä ulos ja kiskottua ulos portaita. Se yrittää paeta veteen, mutta se ei ole kovin vahva, ja se saadaan pakotettua maihin. Se sullotaan uuteen tynnyriin samalla kun kaupungin kaarti tulee ihmettelemään roihua.
Kaartille kerrotaan morgawrien hyökänneen. ja pian koko satama-alue kuhisee vartijoita. Rannassa olleet jotut kertovat pitäneensä silmällä vettä, mutta joku kadulta oli heittänyt tai ampunut laivaan jotain, joka räjähti liekkeihin osuessaan kanteen. Vanhin jotu ei nähnyt, kuka tai mitä kansaa heittäjä oli, mutta on varma että se ei ollut tarpeeksi iso ollakseen bocsa. Joka tapauksessa se katosi pimeyteen.
Vangin kohtalo
Palava laivanraato työnnetään irti rannasta. Lisää morgawreja ei näy. Kääpiöillä on edelleen vankinsa, ja kun auringot nousevat, he pohtivat mitä tehdä. Selvästi jonkinlainen vapautusoperaatio on nyt lyöty takaisin -- tuleekohan niitä lisää? Ainakin satama-altaassa väijynyt hirveä repijäkala on otettu hengiltä.
Vangin kohtaloa pohditaan. Curaig oli jo valmis luovuttamaan sen bocsille, Kivilcim ei tahdo antaa sitä pois. Adteizougissa ei ole ainuttakaan tyrmää -- täällä tuskin on edes kivisiä taloja. Jos sen päästäisi takaisin mereen, olisikko se kiitollinen? Pystyykö se yleensä tuntemaan kiitollisuutta? Toisaalta sen surmaaminen tuntuu haaskauskelta, ja kiduttaminen olisi epäkääpiöllistä sekä kunniatonta.
Ugog Nalimissa se voitaisiin pitää tyrmässä, mutta matka sinne kestää kymmenen päivää, eikä ole varmaa, selviäisikö otus hengissä siitä. Madawan sanoo, että tyrmän rakentaminen ei kääpiöille olisi vaikeakaan homma. Tätä pidetään parhaana ajatuksena.
Satamasta vuokrataan makasislaisen drakkenikauppiaan kivinen mökki, joka muutetaan nopeasti vankityrmäksi. Vaikka morgawr onkin joustava ja livahtaisi köysistä ja kahleista, täysin suljettu tila jota vartioidaan pidättelee sitä kyllä. Ugog Nalimiin lähetetään sana tilanteesta, ja pyydetään vahvistuksia.
Kahden viikon ajan kääpiöt ja jotut vahtivat vankia, jonka kanssa puhutaan vähän lisää. Vanki osaa vähän sekä bocsakieltä että kauppakieltä, ja vähitellen vastailee joihinkin kysymyksiin. Hänen nimensä on Mejepkang, ja hän on todella nähnyt kääpiöt, jotka ovat vankina merellä, vain muutaman kilometrin päässä. Syvyydestä ei ole tarkkaa tietoa, mutta ainakin vankilan ympärillä näkyy yhä aurinkojen valo. Suolavesi ja ruoka pitävät Mejepkangin hengissä, ja otus vaikuttaa muutenkin hyvin sitkeältä, vaikkei kovin vahvalta. Se tuntuu myös kylmäkiskoiselta ja epäkääpiölliseltä, vaikkei samalla ehkä samalla tavoin kaiken elävän viholliselta kuin vaikkapa vanhan maailman örkit.
Välillä tuntuu siltä, että Mejepkang olisi murtumassa ja kertomassa kääpiöille lisääkin strategista tietoa, mutta aina kun näin on käymässä, se saa kouristuskohtauksen ja vajoaa tajutttomaksi. Ensimmäisen puhujan kertomus siitä, että morgawrit elävät tiukassa hierarkiassa saa konkretiaa. Mejepkang vaikuttaa olevan nuoremmasta päästä, ja hänen kanssaan puhumalla käy ilmi, että tukikohta jossa kääpiöitä pidetään ei ole mikään suuri kaupunki vaan pieni ulkovartio, mitä se sitten merkitseekin. Kääpiöt vietiin sinne suurella kalalla.
Mejepkang kertoo myös, että kolmesta kääpiöstä kaksi on elossa. Hän ei tiedä, kuka on menehtynyt.
Kuudentoista päivän kuluttua, myöhäiskylvön ensimmäisenä päivänä, kun sää on kääntynyt sateiseksi ja kylmäksi, ja syksy on todella saapunut, parinkymmenen kääpiön joukko saapuu Adteizougiin, aikeenaan lähteä hakemaan morgawrien vangit takaisin keinolla millä hyvänsä.
Pelinjohtajan kommentteja
Lyödään hirviötä kunnes se kuolee! Näennäisesti todella yksinkertainen tarina oli täynnä kaikenlaisia liikkuvia osia ja olisi voinut mennä hyvin eri tavalla. Joka tapauksessa elementit vangin (ja orjien) kohtelusta olivat tärkeämpi osa peliä kuin tästä kuvauksesta käynee ilmi -- kirjoitin sen vain pääkohdittain, koska pakko se oli jotenkin saada ulos tässä kiireessä.
<-- Azanur S03E06: Ikuisen päättymisen temppeli - Azanur S04E01: Gathol Sefrazer -->
CategoryPelit
