Revision [310]
This is an old revision of Azanur05 made by AdminDare on 2020-11-23 17:25:51.
Azanur 5: Toublesjan kaupunki
<-- 04: Kentaurit - 06: -->
Kaskileirissä
Matkallaan kaskileiriin kääpiöt ovat puhelleet kohtaamastaan kentaurikulttuurista (tai bocsa-kulttuurista, kuten kentaurit itse itseään kutsuvat). Pronssikautinen sivilisaatio on selvästi hyvä ruoka-aitta ja olisi mainio kauppakumppani, mutta onko se myös mahdollinen uhka? Bocsia on paljon, ja ne ovat valtavan kokoisia; sodassa ne olisivat varteenotettava vihollinen. Toisaalta, vuoristoon ne eivät varmaan pääse lainkaan, ja metsässäkin niillä on vaikeaa. Yleinen näkemys on, että niiden kanssa ei varmastikaan tahdota vihamielisyyksiä, mutta sittenkin monet seikat kääpiöistä on parempi pitää niiltä vielä salassa.Leirissä hankitut jauhot ja jyvät toimitetaan Fundinille, joka ottaa ne kiinnostuneena vastaan. Hän haastattelee ryhmää alempien maiden viljelysmaista. Liki 1000 metriä alempana kasvuolosuhteet ovat kyllä erinomaiset, ja on epäselvää, miten hyvin bocsien yemek-vilja täällä ylhäällä. Mutta leipää siitä ainakin voi tehdä.
Ryhmä istuutuu pohtimaan jatkoa. Braglof oli tilannut 100 säkkiä viljaa. Sitä löytyisi kyllä - selvästi bocsien Aseta-valtakunnan kaupungeilla on mistä myydä - ja kääpiöiden kultarahat kelpaavat vaihdon välineiksi. Ongelmaksi muodostuu kuljettaminen. Bocsien pääkaupunki, Adteizoug, on tietä pitkin lähes 150 kilometrin päässä joelta, ja sieltä on kaskileirille vielä ainakin 60 kilometrin matka tasaisesti nousevaa metsäistä rinnettä pitkin. Mitään teitä ei ole. Viljan kuljettaminen on melkoinen työ, tosin jokea ja lauttoja voidaan käyttää apuna.
Adteizougia lähempänä on kuitenkin kartan mukaan toinen bocsien kaupunki, nimeltään Toublesja. Sinne olisi bocsien tietä pitkin metsän reunasta vain runsaan 40 kilometrin matka länteen päin, ja oletettavasti sekin on riittävän suuri voidakseen myydä viljaa. Arvellaan, että Adteizougin sjiasta olisi kätevämpää käydä kauppaa Toublesjan kanssa.
Ondulf laatii nopeasti suunnitelman tien ja lauttojen rakentamisesta, sekä tähän tarvittavasta työmäärästä. Komppania rakennuskääpiöitä saisi alustavan reitin avattua parissa viikossa. Valtaosa kuljetuksesta pitäisi tehdä jokea pitkin ja ylävirtaan. Urakka on suuri, mutta kääpiöillä on tarmoa. Suunnitelma ja käskykirje lähetetään Ugog Nalimiin; oletettavasti sieltä mobilisoidaan joukko toimintaan. Ugog Nalimista on myös viestitetty, että jos ryhmä tarvitsee lisää tukea, he voivat käydä sitä linnakkeellta hakemassa. Todetaan, että mitään ei tarvita.
Kaskileirissä levätään päivän verran. Sen jälkeen ryhmä lähtee takaisin kohti jokea ja bocsien maita.
Alangoilla
60 kilometrin laskeutuminen viileästä vuoristosta alas laaksomaille vie edelleen päiviä. Marssi ei kuitenkaan ole poikkeuksellisen raskas, ja joki toimii yhä hyvänä suunnannäyttäjänä. Muutamassa päivässä ryhmä saavuttaa taas bocien maiden rajan, ja kivisillan, josta tie lähtee itään Adteizougin suuntaan, ja länteen kohti Toublesjaa. Metsästä taivalletaan niityn poikki tielle, ja lähdetään suuntaamaan länteen.
Avoimilla mailla näkyy dagoja laiduntamassa, ja bocsa-kentaureja juoksee paimentamassa näitä. Tiellä vastaan tulee välillä bocsan vetämiä vaunuja. Ryhmä väistää näitä. Bocsat saattavat katsoa kääpiöitä kummeksuen, mutta kukaan ei pysähdy tai järkyty liian pahasti. Tuon tuostakin näkyy merkkejä paikallisista kylistä.
Alavilla mailla auringot nousevat korkealle, ja uuden maailman 14-tuntinen päivä korventaa viileydestä pitäviä kääpiöitä. Vettä kuluu ja marssi tuntuu loputtomalta. Jossain vaiheessa Ondulf ja Esme panevat merkille, että kukkulalla ehkä kilometrin päässä näyttää pari bocsaa kulkevan samaa tahtia kääpiöiden kanssa. Kaukoputket vahvistavat tämän. Seurataanko kääpiöitä? Pian kahden bocsan seuraan liittyy kolmas, ja vähän aikaa kaikki kolme kulkevat kääpiöiden kanssa samaa tahtia. Sitten bocsat katoavat kukkulan reunan taakse ja poistuvat näkyvistä.
Edessäpäin tie laskeutuu leveään laaksoon, jossa pohjoisen kukkulat - ja niiden takana kenties yhä kulkevat bocsat - ovat vain viidensadan metrin päässä. Niittyjen ja peltojen keskellä kulkeva tie ei tarjoa oikein minkäänlaista suojapaikkaa; etelässä metsän rajaan on pari kilometriä. Jos kolme bocsaa aikoisi jotain vihamielistä, tilanne olisi vakava: bocsat ovat kääpiöihin verrattuna valtavia, ja ne liikkuvat todella nopeasti. Toisaalta, kääpiöiden teräsvarustus on paljon parempaa kuin alkeellinen pronssiaseistus. Mikäli kolmikko olisi maantierosvoja, he varmaan pakenisivat mikäli kohtaisivat yhtään vastusta. Sittenkin tuumitaan, että on parempi vetäytyä metsikköön.
Ryhmä lähtee ylittämään niittyä. Parin minuutin kuluttua bocsat ilmestyvät näkyviin, ja lähtevät laukkaamaan viisikkoa kohti. Ne tulevat saavuttamaan heidät paljon ennen metsän reunaa. Ryhmä kääntyy ympäri, ja laskee kätensä aseilleen. Olkoonkin tulossa millainen kevyen ratsuväen isku tahansa, kääpiöt ovat hyviä pysymään paikallaan ja lyömään vihollista. Sadrak lataa varsijousensa.
Taistelu
Kaksi bocsaa laukkaa kääpiöitä kohti, kolmas kiertää hieman. Kaikilla on keihäät, mutta ne eivät ole vielä tanassa. Kohti laukkaavat bocsat ottavat suuren paketin laukustaan, ja Ondulf tajuaa mitä he aikovat.
"Verkko! Hajaantukaa!" Ondulf huutaa. Ryhmä vaihtaa taktiikkaa kilpikonnapuolustuksesta samalla kun kentaurit levittävät väliinsä verkon. Kuitenkin kääpiöiden hajautuminen johtaa siihen, etteivät he ole nappaamassa kaikkia, vaan ainoastaan Esmen ja Gunnleifin.
Esme sukeltaa verkon alitse, mutta Gunnleifin laukkaavat bocsat saavat napattua. Samalla Sadrak ampuu varsijousellaan toista kylkeen, ja Ondulf saa lassottua toisen käden. Mutta täyttä laukkaa menevät kentaurit eivät tästä edes hidastu, ja verkkoon jäänyt Gunnleif poukkoilee pitkin mutaista niittyä. Hänen veitsensä osuu kiveen ja hän pudottaa sen. Kolmas bocsa on tulossa keihään kanssa kääpiöitä kohti, mutta Skalti on valmiina ottamaan sen vastaan kirves tanassa.
Sadrak viskaa ensin savupommin säikäyttääkseen vastustajat, ja kun se ei tehoa, hän ampuu lingolla palopommin. Niittyä lentää ilmaan ja syttyy palamaan, ja toinen bocsista saa vähän kekäleistä, mutta tämäkään ei niitä riitä pysäyttämään. Ondulf sen sijaan pitää sitkeästi kiinni lassostaan ja roikkuu kiinni bocsan käsivarressa. Bocsa yrittää saada lassoa irti itsestään, mutta huonolla menestyksellä.
Bocsat mylvivät toisilleen, ja kolmas lähtee laukkaamaan keihäs tanassa kohti Ondulfia. Välissä ovat Esme ja Sadrak. Molemmat astuvat pois valtavan kentaurin tieltä, mutta bocsan vilistäessä ohi Sadrak lyö sormuksensa yhteen ja niistä iskee tulenlieska. Bocsa syöksyy sen läpi, ja tulee ulos toiselta puolelta häntä ja laukut tulessa.
Ondulf on kiskonut itseään lassoa pitkin lähemmäs kentauria, joka päästää irti verkosta keskittyäkseen liean irrottamiseen. Gunnleif näkee tilaisuutensa tulleen. Kun verkosta enää toinen pää on kiinni, hän iskee kantapäät maahan ja suuntaa kohti törröttävää kiveä. Hän törmää siihen mojovalla tärskyllä, mutta onnistuu tarttumaan kiinni siitä ja pitämään otteensa. Verkon toistakin päätä kannatellut bocsa päästää irti.
Lassotu bocsa potkii Ondulfia, joka kierii massa ja huutaa tälle niitä muutamaa sanaa, joita hän osaa. Sadrak lataa varsijoustaan. Kaikki kolma bocsaa tulevat siihen tulokseen, että tämä on nyt käynyt aivan tarpeettoman vaivalloiseksi. Veitsi leikkaa Ondulfin lasson poikki, ja kolme hyökkääjää karauttavat pohjoiseen tietä kohti. Savu nousee heidän jäljessään.
Niitystä kaksi osaa on tulessa Sadrakin temppujen jälkeen. Ondulf ja Gunnleif ovat yltä päältä mudassa ja höykytyksen jälkeen ruhjeilla, mutta kukaan ei ole pahasti haavoittunut. Todetaan, että on parempi vetäytyä metsään avoimelta paikalta. Pohditaan, mitä ihmettä oikein tapahtui. Hyökänneellä kolmikolla ei ollut mitenkään yhdenmukaisia varusteita, joten sotilailta he eivät vaikuttaneet. Rosvojako sitten? Skalti huomauttaa, että ainakin he yrittivät ottaa ryhmän elossa, mutta mitä se sitten merkitsee?
Puiden varjossa on viileämpää ja viihtyisämpää. Tauon jälkeen ryhmä jatkaa taivaltamista länteen, mutta pysyttelee nyt metsän suojassa.
Kaupunkiin
Ryhmä yöpyy metsässä. Kaukaa eteläisten vuorten suunnasta kuuluu ulvontaa, ja siihen vastaa toinen ulvonta. Susijättiläisiä kenties? Ennen auringonnousua kaikki ovat levänneet riittävästi, ja matka länteen jatkuu. Parin tunnin jälkeen edessä aukeaa jokilaakso, josta näkyy valoja. Toublesjan kaupunki vaikuttaa oikeasti varsin suurelta.
Auringon noustessa ryhmä siirtyy tielle. Kaupunkiin on menossa muitakin matkalaisia, bocsia kärryjen kanssa. Päivän noustua kaupunki erottuu: se on laaja, ja sen halkaisee kahtia leveä joki. Sitä näyttää ympäröivän matala vallitus. Kadut ovat hyvin leveitä, ja rakennukset matalia; joen vieressä korkein rakennus on loivareunainen kivinen ziggurat. Talot on tehty kankaasta, puusta tai kivestä.
Kääpiöitä katsellaan kummastellen kaupungin lähestyessä. Matkalaisten seassa näkyy myös pari susijättiläistä. Nämä ovat pukeutuneet vähän sivistyneemmin kuin aiemmin tavatut metsästäjä-keräilijät. Varsinaista porttia ei kaupungissa ole, ja sitä ympäröivä maavalli on vain puolitoista metriä korkea. Kaupungin puolelta se muodostaa rampin. Sisäänkäynnillä seisoo pari bocsaa vartiossa, mutta kukaan ei yritä pysäyttää kaupunkiin virtaavaa liikennettä.
Toublesjasta kohoaa melkoinen löyhkä. Viemäröintiä ei täällä tunneta, ja bocsat ulostavat huolettomasti mennessään. Kääpiöt ovat omissa kaupungeissaan tottuneet vertikaaliseen rakentamiseen ja kapeisiin katuihin: täällä kaikki kadut ovat kuin toreja, ja vaikka liikkeellä on tusinoittain bocsia kärryineen, mitään tukosta ei synny. Mylvivä puheensorina täyttää ilman, ja vallituksen tuntumassa kojut myyvät kaikenlaista.
Huolimatta alkukantaisuudesta paikka on kiehtova ja täysin erilainen kuin mikään missään aiemmin nähty.
Pelinjohtajan kommentteja
kuvaus kesken
<-- 04: Kentaurit - 06: -->
CategoryPelit
