Azanur 4: Kentaurit


<-- 03: Rauniot - 05: Toublesjan kaupunki -->



Linnakkeessa


Ugog Nalimiin palattuaan tutkimusryhmä antaa raportin, ja syventyy sitten löytöihinsä: Ondulf tutkii liikkuvaa patsasta, Gunnleif hyönteisten kappaleita, Sadrak löytyneitä karttakääröjä. Esme laiskottelee, koska kukaan ei keksi patistaa häntä mihinkään oikeaan työtehtävään.

Liikkuva patsas on suljettu vankityrmään, jossa se pysyy melko rauhallisena. Ondulf arvelee sen olevan sekä metallityön että kellokoneiston mestarinäyte, mutta sen voimanlähde on takuulla maaginen: se on pysynyt toimintakykyisenä satoja vuosia, ja vieläkin kykenee liikkumaan.

Karttojen ja kirjoitusten tulkitsemisessa Sadrak pääsee vasta alkuun. Projektista tulee pitkä, mutta hän onnistuu kartoista identifoimaan vesialueet sekä korkeuskäyrät. Hän ei kuitenkaan ole varma siitä, missä kohdassa he itse kartoilla ovat tai miten päin karttoja pitäisi katsoa.

Gunnleif identifioi ainakin kolme erilaista jättiläishyönteistä: perussotilaan, valtavan kuoriaisen joka on ehkä ratsuyksikkö, sekä lentävän korennon. Johonkin olentoon on liittynyt valtava munanasetin, ja oletus on, että tämä munii eläviin isäntiin. Muutama ehjä mutta eloton muna löytyy, ja niiden sisältä löytyy sotilashyönteisen alkio.

 (image: http://azanur.karmavector.org/images/people.png)

Laiskotteleva Esme tapaa klaanihallissaan rauniolla kohdatun Elzan, joka on ostamassa mausteita. Elza kertoo kuulleensa huhun, että joku Blueboltin klaanin tutkija oli löytänyt 20 vuoden matkan aikana menehtyneen keksijä Kikrost Tankardvanityn verestä myrkkyä. Kikrostin ruumis on Rautaportin klaanilla, mutta Bluebolt on tutkinut verinäytettä. Esme jakaa tiedon Sadrakin kanssa, ja Sadrak käy kysymässä Blueboltin klaaninpäältä huhun todenperäisyydestä. Valtavan kiireinen Teuta Healspondery ei vahvista huhua, muttei kiistäkään sitä, ja painostettuna sanoo vain, että asialla on "poliittinen ulottuvuus". Mitä tämä tarkoittaa, jää hämäräksi.

Ondulfin oppilas (ja Gunnleifin lapsi) Eivandr on rakentanut tuuliratasta linnakkeen huippuun, jotta linnakkeen hissi alkaisi taas liikkua.

Gunnleif saa kutsun Kivitaulu klaaninpään Fregarin luo kertomaan ulkopuolisesta maailmasta. Fregarin hallissa valot ovat himmeitä ja klaaninpää tuntuu olevan masentunut. Hän kuuntelee Gunnleifin tarinaa ilottomasti, ja sanoo, että heidän täälläolonsa on vain jumalaisen rangaistuksen pakenemista -- Sadrakin toiveikkaat visiot uudesta kotimaasta ovat vain harhaa. Hän sanoo myös, että kääpiöt eivät pelkästään lukumäärällisesti selviä. Heitä on täällä 1500, ja tunnetusti he lisääntyvät huonosti. Fregarin mielestä koko kansa on muutamassa sukupolvessa kadonnut. Gunnleif näkee tämän ainoastaan tieteellä voitettavana haasteena, ja värvää nuoren kivitaululaisen pyörittämään laskelmia tähän liittyen.

Tutkimusryhmä syö illallista yhdessä Kivitaulun klaanihallissa. Ruoka on muodotonta ja mautonta pöperöä -- Kivitaulu ei paljon jaksa ruokiin panostaa. Väite Kikrostin myrkyttämisestä kummastuttaa. Sadrak on vienyt asian eteenpäin kapteeni Asadirille, mutta mitään enempää ei ole vielä kuulunut. Gunnleif on kasviasiantuntijana hyvin perillä myös myrkyistä, muttei aio ryhtyä mihinkään omiin salapoliisitoimiin ilman että häntä erikseen pyydetään.

Lounasta Helmivuoren klaanihallissa


Tutkimusryhmän jäsenille tulee pari päivää linnakkeeseen paluun jälkeen kutsu käydä lounastamassa Helmivuoren klaanipää Braglof Harvahampaan kanssa. Helmivuoren klaani on tunnetusti hyvin varakas, ja linnaketta hallitsevan Rautaportin vankka liittolainen; Braglof on ruhtinas Grimhildrin käskynhaltija ja uskottu. Klaanihalli on siisti ja hyvin valaistu, ja sen kyntteliköt ovat kiiltävää hopeaa. Vaikka moni klaanilainen ei täälläkään ole vielä hereillä, hallista pidetään hyvää huolta.

 (image: http://azanur.karmavector.org/images/helmivuori_meet_wide.jpg)

Klaaninpään tiloissa Braglof kutsuu ryhmän pöytäänsä. Ruokana on Helmivuoren klaanin herkku, kokonainen käristetty vuohenpää aivoineen kaikkineen. Myös viiniin sekoitetaan vuohenmaitoa. Ruoka ei ihan kaikille ole mieleen, mutta kukaan ei sentään kehtaa olla syömättä.

Breglof itse kertoo olevansa liian vanha enää lähtemään ulkoilmaan, ja haluaa siksi kuulla suoraan tarinoita sieltä. Gunnleif luennoi eliöstöstä, Ondulf rakennusprojektien aihioista ja tarpeista. Sadrak kertoo uuden maailman mahdollisuuksista, mutta Esme on ehkä mukaansatempaavin tarinankertoja. Skalti esittää toisinnon taistelusta liskopatsaiden kanssa.

Helmivuoren klaanin pää ei kuitenkaan ole etsimässä pelkkää viihdettä, ja kun päästään jälkiruokaan, hän kertoo todellisen huolensa. Kaskiviljelyn aloittamisen myötä akuutti nälänhädän uhka on poistunut, mutta Braglof sanoo Ugog Nalimin kääpiöiden olevan edelleen ohuella nuoralla. Ruoka kyllä riittää satoon asti, mutta sitä on säännösteltävä voimakkaasti. Metsästys ja karja tuovat hieman lisää ravintoa, mutta jos sadon koittaessa kääpiöitä uhkaa jokin, he ovat hyvin haavoittuvaisia. Suotavinta olisi, että jostain kyettäisiin järjestämään lisää ruokaa.

Puhe kääntyy kaupankäyntiin. Erämaassa tavatut susijättiläiset ovat jo jonkinlainen kauppakumppani, mutta he ovat pieni heimo metsästäjä-keräilijöitä, eikä heiltä voi paljonkaan ruokaa ostaa. Mutta Ondulf muistaa näillä olleen pari hienompaa asetta jotka viittasivat metallityöhön ja sivilisaatioon, ja jotka näyttivät myös melko vastikään valmistetuilta. Susijättiläiset käyvät ilmeisesti kauppaa joidenkin muiden kanssa, ja näiden kauppakumppanien kanssa kääpiöt voisivat haluta asioida.

Braglof esittää toiveensa: ihanteellisessa tilanteessa kääpiöt voisivat ostaa sata säkkiä jauhoja, joka riittäisi siihen, että satoon saakka voitaisiin syödä täysiä annoksia ja heti sen jälkeen herättää paljon lisää kääpiöitä töihin. Vähempikin määrä auttaa. Hän sanoo, että kapteeni Asadir tulee antamaan tämän toimeksiannon virallisesti, mutta haluaa jo sitä ennen itse kuulla, miten hän voisi edesauttaa tämän tapahtumista.

 (image: http://azanur.karmavector.org/images/near_map.png)

Erämaahan


Päivää myöhemmin hyvin varustautunut tutkimusryhmä marssii kaskeamisleirille. Heillä on mukanaan uusia kauppatavaroita susijättiläisille, sekä raunioilta tuotu ja osittain tulkittu kartta. Vieläkään ei olla varmoja siitä, missä kohtaa kartalla raunio tai Ugog Nalim sijaitsee, mutta kartan orientaatiosta on olemassa jonkinlainen veikkaus. Pohjoisessa näyttää olevan suuri vesialue, mutta ilman mittakaavaa on mahdotonta sanoa, miten kaukana se on.

12 tunnin marssin jälkeen leirillä vietetään paikallinen yö, ja seuraavana aamuna lähdetään susijättiläisten kauppapaikalle. Tutkimusryhmän mukana on kolme Cannaiddin klaanin kauppiasta, joiden aikeena on ottaa kauppapaikka ja susijättiläisten kanssa käytävä kauppa vastuulleen. Pienen odottelun ja mekastuksen jälkeen kaksipäiset suuret olennot saapuvatkin katsomaan tilannetta, ja ovat selvästi valmiita ostamaan lisää kääpiöiden rihkamaa.

On päätetty, että aseita tai muita vaarallisia asioita ei susiolennoille myydä. Onneksi nämä ovat kiinnostuneita myös kankaista, helyistä, peileistä ja kattiloista. Ondulf vääntää kättä olentojen kanssa, ja peittoaa pienikokoisempia. Hän löytää helposti yhteisen sävelen slapstick-huumorista ja alkoholista.

Kauppoja hierotaan monta tuntia, ja villien alkuasukkaiden kärsivällisyys on selvästi välillä koetuksella hitaasta etenemisestä. Esme opettelee lisää olentojen kieltä, ja onnistuu läpimurtona hahmottamaan abstraktin käsitteen "missä?" Hän saa kysyttyä, mistä susijättiläisten pronssinen kirves on peräisin, ja vastaus tuntuu olevan "läheisen joen alajuoksulta". Siitä yritetään kertoa paljon lisääkin, mutta ymmärrys ei riitä. Kuitenkin tavoite saavutetaan: saadaan suunta, josta voi löytyä ainakin pronssinvalamiseen kykenevä sivilisaatio. Kauppapaikalta tutkimusryhmä palaa joelle, viettää yön siellä, ja suuntaa seuraavana aamuna pohjoiseen.

Jokivarsi on helppokulkuista maastoa, vaikkei siinä tietä olekaan. Maa laskee, sää lämpenee ja eläimistö sekä kasvillisuus ympärillä muuttuu. Ikivihreät puut vaihtuvat lehtipuihin, kallopäiset linnut käyvät monilukuisemmiksi ja värikkäämmiksi. Gunnleif kerää ahkerasti näytteitä ryhmän kulkiessa.

Joen mutkia verrataan karttaan, ja ryhmä pystyy paikantamaan itsensä. Jos arvellaan, että eräs karttaan merkitty kohde on aiemmin löydetty raunio, tämä antaa jotain mittakaavan tapaista. Se tarkoittaisi, että rannikolle olisi viitisenkymmentä kilometriä. Kääpiöt taittavat matkaa hyvin nopeasti: parissa (pitkässä) päivässä olisi mahdollista olla perillä.

Metsässä havaitaan monenlaisten eläinten jälkiä, ja yksi niistä on erikoisesti nelijalkainen. Toistaiseksi lähes kaikki tavatut olennot ovat olleet kuusijalkaisia, tosin Gunnleif huomauttaa, että neljällä jalalla voi hyvin juosta ja kahta raajaa käyttää johonkin muuhun.

Joen varressa taivallettaessa Sadrak panee merkille, että Ondulfin liskopatsaan miekasta saama haava ei ole parantunut kunnolla -- tai oikeammin, hänen siihen panemansa parantava kidesalva ei ole absorboitunut osaksi Ondulfia, kuten sen olisi pitänyt. Sadrak pyytää saada katsoa, ja Ondulf suostuu. Salva muodostaa karhean, hieman erivärisen pinnan Ondulfin kyljessä; se ei ole kipeä, kuumottava tai tulehtunut, tosin se hieman kutisee. Se ei ole alkanut kasvaa, mutta sen olisi pitänyt jo pienentyä huomattavasti. Aivan tällaista toimintaa salvasta Sadrak ei ole kohdannut aiemmin.

Kahden päivän taivalluksen jälkeen ryhmä huomaa, että metsä on loppumassa. Varovasti seurue lähestyy metsän reunaa. Sen takana aukeaa aivan oikea laidunmaasto, kilometrien levyinen alue, jossa siellä täällä on valtavia kuusijalkaisia karvaisia eläimiä syömässä ruohoa. Esmen kaukoputki paljastaa, että laitumen takana näkyy aivan varmaa viljeltyä peltoa, sekä aita, ja jopa tie. Sivistystä!

Aurinko on tässä vaiheessa laskemassa, ja kääpiöt ovat taivaltaneet 16 tuntia. Päätetään viettää vielä yksi yö metsässä, ja kohdata paikalliset seuraavana aamuna.

 (image: http://azanur.karmavector.org/images/daga.png)

Vieraassa valtakunnassa


Ilman nuotiota nukuttu yö on ollut vähän kurja, ja lähellä on selvästi ollut uteliaita villieläimiä. Mikään ei kuitenkaan ole varsinaisesti uhannut kääpiöseuruetta. Köykäisen aamiaisen jälkeen viisikko astuu metsästä laitumelle. Laiduntavat eläimet ovat jotain paksuturkkisen lampaan kaltaisia. Kovin lähelle sellaisia ei yritetä mennä; sen sijaan ryhmä suuntaa tielle. Se ei ole mikään hieno kääpiötekoinen kivetty valtatie, vaan leveä kärrypolku, mutta selvästi paljon käyttöä näkevä. Täällä joki on leveä, ja sen yli kulkee kivinen silta, selvästi vanha ja toimiva, muttei mitenkään suunnattomasta kivenkäsittelytaidosta kielivä.

Kaukana laitumella näkyy nopeasti liikkuiva hahmo, kuin ratsastaja. Se on huomannut kääpiöt, ja tulee heitä kohti. Kaukoputki paljastaa, että se ei itse asiassa olekaan ratsastaja, vaan Gunnleifin spekulaation kaltainen tarujen kentauria muistuttava kuusiraajainen olento.

 (image: http://azanur.karmavector.org/images/bocsa.png) Kentauri kantaa keihästä, ja se puhaltaa torveen. Pian pari muuta samanlaista laukkaa sen luokse, ja kolmikko lähestyy kääpiöitä. Kentaurit ovat valtavan kokoisia, yli kolme metriä korkeita ja painavat varmaan lähes tonnin. Niiden aseissa on pronssikärjet ja päätä peittää niinikään pronssinen kypärä. Vaikka kääpiöiden varustus on paljon järeämpää, pelkästään kokonsa puolesta kolmikko pystyisi varmaan jyräämään tutkimusryhmän. Aseet pidetään visusti tupessa: kukaan ei tahdo provosoida taistelua.

Kentaurit eivät onneksi vaikuta suorastaan hyökkääviltä. Ne laukkaavat kääpiöiden lähelle, ja mylvivät sitten tervehdyksen. Esme vastaa kääpiöiden ja susijättiläisten kielellä. Jälkimmäistä ilmeisesti ymmärretään hieman. Tutulla diplomatiataidolla ilmaistaan, että aikeet eivät ole vihamieliset, ja veden ja (kitkerän makuisen) leivän jakamisen jälkeen jonkinlainen yhteisymmärrys on syntynyt. Kääpiöt ilmaisevat halunsa päästä kentaurien johtajan luokse, ja yksi lähteekin viemään heitä tietä pitkin sinne. Kaksi muuta palaa paimentoimiinsa.

Parin kilometrin päässä on kentaurien kylä. Siellä ainoa varsinainen rakennus näyttää olevan tiilistä tehty viljasiilo; useimmat muut ovat suuria puukehikoita, joiden seininä ja kattoina toimivat koristeelliset kankaat. Pelloista ja maahan lyödyistä puurakenteista voi kuitenkin päätellä, että asutus on pysyvä eikä nomadinen. Kaikilla aikuiskentaureilla on pää peitettynä joko kypärällä tai jonkinlaisella päähineellä; muita vaatteita ei paljonkaan käytetä. Lasten päät ovat paljaat; pää tuo enemmän mieleen naudan kuin vaikkapa kääpiön. Kylä ei näytä erityisen sotaiselta, onpahan vain viljely- ja karjanhoitoasutus ehkä sadalle kentaurille.

Vieraanvaraisuutta


Kääpiöt herättävät paljon huomiota, mutta ei mitään paniikkia tai totaalista hurmosta. Ehkä juuri tällaisia outoja olentoja ei ole täällä aiemmin nähty, mutta ainakaan mitään väkivaltaista vastaanottoa ei tule. Sen sijaan kääpiöt saatetaan koristeellisimpaan katokseen, jossa iäkkään oloinen kentauri ottaa heidät vastaan. Huonekaluja ei juurikaan ole, seiniä peittävät koristeelliset kankaat ja esineistö on enemmän kaunista kuin käytännöllistä.

 (image: http://azanur.karmavector.org/images/bare.jpg) Kääpiöille tarjotaan kuumaa juomaa, joka on varmaankin jotain teen kaltaista. Sitten yritetään viestiä. Susijättiläisten kieli on ainoa, jota molemmat osapuolet osaavat, eikä kukaan osaa sitä erityisen hyvin. Kentaurien mylvintä on myös vaikeaa kääpiöiden äänihuulille, tosin Esme jäljittelee sitä parhaiten. Ondulf havaitsee pieniä kotieläimiä, jotka varmaankin pitävät viljavarastoihin pyrkivät jyrsijät kurissa. Hän syöttää niille lihanpaloja, ja pääsee tekemään niihin tuttavuutta.

Kentaurien johtajalle onnistutaan ilmaisemaan, että ryhmän aikomus on käydä kauppaa, ja tämä on toki tuttu käsite. Kauppatavaraksi tuodut kankaat saavat nyökkäyksiä, mutta itse asiassa esiin vedetty kultaraha näyttää kiinnostavan eniten. Kuitenkin kentauri -- jonka Sadrak arvelee olevan jonkinlainen uskonnollinen hahmo -- haluaa ensin tietää jotain kauppakumppaneistaan. Hän koettaa kysyä, ketä he ovat. Viestintä on vaikeaa, mutta kentaureilla on sentään kuvia. He näyttävät kääpiöille piirrosta susijättiläisestä, kentaurista ja sitten lisko-oliosta - samanlaisesta, josta nähtiin patsas rauniolla. Selvästi nämä kaikki ovat kentaureille tuttuja.

Kääpiöiltä kysytään, mistä he tulevat, ja he osoittavat tietä. Tässä vaiheessa kaivetaan esiin seutujen kartta (joka on samanlaisessa kulmikkaassa lieriössä kuin raunioilta löytyneet paperit, ja joka aukeaa samaan tyyliin viuhkamaisesti), ja käy ilmi, että koko rannikkoalue, kymmeniä kilometriä kaikkiin suuntiin, on kentaurien aluetta, ja tie jatkuu vain sinne. Tarinaa muokataan nopeasti, ja joku osoittaa -- totuudenmukaisesti -- että kääpiöt tulivat taivaalta.

Sanastoa:

bocsa - kentaurien termi itselleen
yemek - palkokasvi, yleisin vilja
daga - suuri karjaeläin
bare - pieni jyrsijöitä saalistava eläin
Aseta - kentaurien valtakunta
Adteizoug - kentaurien suuri kaupunki

Tätä ei oteta vastaan ollenkaan hyvin. Kentaurin kehonkieli jäykistyy ja hän mylvähtää jotain. Jopa sosiaalisesti vähän hitaat kääpiöt tajuavat, että tarinaa pitää korjata. Nopeasti ryhdytään viittilöimään vuorten kuvia ja osoitetaan kartan vuoristoseutua, ja selitetään, että itse asiassa tultiin korkeilta vuorilta. Tämän kentauri hyväksyy, ja välitön uhka väistyy. Hän haluaa silti lisätietoa. Sadrak alkaa keskustella, ja varsinaisella kokeneen puhujan judolla hän onnistuukin vastaamaan kaikkiin kentaurin tiedusteluihin tavalla, joka johtaa siihen, että tämä päätyy kertomaan kääpiöille paljon asioita. Kentaureilla on kaupunkeja tällä seudulla, he tietävät susijättiläisten asuvan metsässä etelässä päin, ja kertovat lisko-olioita olevan koillisen suunnassa.

Keskustelun aikana kääpiöt loksahtavat jotenkin osaksi kentaurin maailmankuvaa. Tunnistettavalla huumorilla hän naurahtaa jotain tyyliin "olettepa te kyllä pieniä", mutta uhka väistyy.

Kun hän on löytänyt kääpiöille paikan maailmankuvassaan, palataan kaupankäyntiin. Hienoisen tinkimisen jälkeen on selvää, että yhdellä kultarahalla voisi ostaa enemmän viljaa kuin mitä kylällä on myydä, ja että jos suurista määristä tahdotaan neuvotella, on syytä lähteä kentaurien pääkaupunkiin joidenkin kymmenien kilometrien päässä tietä. Päätetään ensin ostaa jonkin verran paikallisia tavaroita ja käydä raportoimassa edistymisestä Ugog Nalimilla.

Kentaurien viljelemä vilja on itse asiasa jotakin kuitupitoista palkokasvia, ja Gunnleif veikkaa, että se on kääpiöillekin syömäkelpoista. Siitä tehtyä jauhoa ostetaan 40 kilon säkki. Kaupan päälle pyydetään pari lehteä kasvia, josta teen kaltainen juoma oli tehty, rannikkoseutujen kartta, sekä kuvat kentaurista, susijättiläisestä ja liskomiehestä. Kartan kirjoitusmerkeillä on merkitty kentaurien kaupunkien nimiä, jotka päällikkö on kysyttäessä sanonut; tämä antaa Sadrakille alkupisteen, josta lähteä tulkitsemaan kiertävää kirjoitusta. Tämän jälkeen kääpiöt lähtevät takaisin tien päälle. Kylän lapset seuraavat heitä innoissaan. Suunnilleen ponin kokoisten tenavien kanssa täytyy olla varovainen, mutta onneksi kääpiöillä on panssareita. Ryhmä palaa tielle, poikkeaa joen kohdalta metsään, ja lähtee takaisin kotia kohti.

Kolmen päivän vaelluksen jälkeen he palaavat kaskeamisleiriin.

Kentaurien kartta. Ugog Nalimin sijainti ja mittakaava on kääpiöiden lisäämä.



Pelinjohtajan kommentteja


Ruosteisuutta havaittu pitkän tauon jälkeen, mutta jotenkin tuosta selvittiin. Havaitsen edelleen pelinjohtajana tarvitsevani enemmän harjoitusta huomion jakamisesta tasaisemmin pelaajien kesken; etäyhteyksien kanssa tämä on hyvin vaikeaa. Pelaajaparat joutuvat toimimaan etäpelauttamista harjoittelevan pelinjohtajan koekaniineina.

Eteneminen oli vaihteeksi paljon ripeämpää kuin olin kuvitellut, jopa siinä määrin, ettei minulla ollut esityskuntoisia kuvia kentaureista, niiden kylästä tai kotieläimistä, vaikka paikan olinkin suunnitellut. Liitin nyt jotain kuvia sitten tänne.



<-- 03: Rauniot - 05: Toublesjan kaupunki -->




CategoryPelit
There are no comments on this page.
Valid XHTML :: Valid CSS: :: Powered by WikkaWiki