Revision [246]
This is an old revision of Azanur03 made by AdminDare on 2020-05-14 14:20:19.
Azanur 2: Rauniot
<-- 02: Susijättiläiset - 04: -->
Kaskeamisleiri
Tutkimusryhmä viettää päivän Fundin Viljamestarin kaskeamisleirillä suunnitellen seuraavaa hankettaan. Leirin ympärillä puita on kaadettu ja paaluaitaa rakennettu, pieni oja on kaivettu ympärille minivallihaudaksi, ja juoksulähetit vievät viestejä leirin ja linnakkeen välillä. Matkaan menee nopeajalkaisimmaltakin juoksijalta 8 tuntia, mutta ryhmä pystyy lähettämään tiedot löydöistään eteenpäin. Gunnleifille saapuu myös viesti siitä, että Kivitaulun klaanin päällikkö Fregar on herännyt.
Ryhmän tilauksesta leirille toimitetaan päivän aikana köysiä, kiiloja, nahkavaljaita, kiinnitysvälineitä ja pultteja. Varhain seuraavana aamuna ryhmä lastaa tarvikkeet kantoon, ja lähtee kahdeksan tunnin marssille kohti aiemmin löytämäänsä rauniota. Metsästä noustaan takaisin vuoristoon, ja vähän ennen puoltapäivää ryhmä saavuttaa jyrkänteen, jonka huipulla raunio sijaitsee.
Kiipeilyä
Rauniota kierretään ja eri seinien kiipeiltävyyttä arvioidaan. Lopulta päädytään raunion pohjoiseen seinään: vaikka se on 100 m korkea ja siten 40-50m korkeampi kuin muut, se näyttää helpoimmalta valloittaa. Esme lähtee ylös släbiä, ja Skalti varmistaa. Muut kääpiöt katselevat alhaalla. Kivi on karheaa, terävästi halkeillutta graniitin kaltaista ainetta: kitka on hyvä, mutta otteita ei oikein ole. Tästä huolimatta Esme kapuaa ketterästi ja itsevarmasti, eikä häntä näytä hirvittävän, vaikka ensimmäiset parikymmentä metriä hän joutuu nousemaan menemään täysin ilman varmistuksia.
Neljänkymmenen metrin korkeudessa löytyy heinää kasvava pari metriä leveä tasanne, johon Esme perustaa väliankkuriaseman. Tästä kohdasta rinne käy jyrkemmäksi, ja reitti muuttuu släbistä leveäksi halkeamaksi. Vasemmalla puolalla kivi on märkää: halkeamasta on valunut vettä. Skalti kiipeää köyttä käyttäen ylös tasanteelle varmistamaan, ja Esme aloittaa taivalluksen ylöspäin.
Alhaalla Ondulf, Sadrak ja Gunnleif katselevat menoa. Gunnleif huomaa parin pikkukiven putoavan vuoren itärinnettä pitkin. Hän pyytää Sadrakia katselemaan kaukoputkella linnaketta, ja Sadrak tähystää. Kaukoputken läpi hän näkee linnakkeen piikkiselle muurille palaavia pieniä lintuja: oliko jokin aiemmin säikäyttänyt ne liikkeelle? Se ei voinut olla Esme, koska hän on vielä 50 metriä linnakkeen muurien alapuolella.
Esme kiipeää leveää halkeamaa, ja lyö varmistuksiksi suuria kiiloja. Halkeama kapenee, mutta Esme iskee väleihin yhä ohuempia metallipalasia, ja lopulta selviää huolestuttavalle släbille. Hän horjahtaa siellä, ja on vähällä pudota, muta saa tasapainonsa takaisin. Viimeiset parikymmentä metriä hän kiipeää nopeasti kuin lisko, ja on tämän jälkeen saavuttanut linnakkeen muurin juurella sijaitsevan leveän tasanteen. Skalti kiipeää hänen perässään. Tasanteelta saadaan laskettua köysi vain 40-metriselle itäseinälle, ja köyden avulla koko ryhmä tarvikkeineen pääsee tunnissa ylös linnakkeen muurin juurelle.
Raunio
Linnake on samaa siniharmaata kiveä kuin vuoristokin, ja sen muuri on taitavaa työtä: suurista, epäsäännöllisistä lohkareista on koottu tiukasti yhteen sopiva ja tasainen seinämä. Ondulf arvostaa työn jälkeä. Muureilta sojottavat piikit tekevät pienestä linnakkeesta selvästi vaikean vallata, ja Ondulfin arvio on, että linnake on suunniteltu puolustautumaan muun ohella ilmasta tulevia uhkia vastaan. Rakennusjälki on kääpiöiden arvoista työtä; tätä parempaan ei ilman todella suurta panosta pystyttäisi. Neljä korkeaa tähystystornia kohoaa muureista kahdenkymmenen metrin korkeuteen.
Esme livahtaa ensimmäisenä muurin yli ja pääsee linnakkeen sisäpihalle. Se on selvästi ollut hylätty vuosisatoja: sinne on kerääntynyt roskaa ja linnunjätöksiä. Katseen vangitsee kuitenkin kaksi kullanväristä kaksimetristä patsasta, jotka seisovat epämääräisen, suuremman roskakasan vieressä.
Ondulf kiertää sisäpihaa vastapäivään, ja päätyy avaamaan erään tornin oven. Esme käy katsomassa toisen tornin ovea, ja toteaa sen olevan säpissä sisältäpäin. Tämä kummastuttaa häntä, mutta sitten Sadrak astuu patsaiden ympäröimän kasan lähelle, ja patsaat lähtevät yhtäkkiä liikkeelle. Ne vetävät esiin valtavat miekat, ja lähtevät nopeaan marssiin kohti kääpiöitä. Sadrak ottaa jalat alleen, Esme ja Gunnleif samaten. Ondulf kuulee avunhuudon, ja huutaa saaneensa yhden torneista auki. Sitten hän rientää muiden tueksi. Ondulf ja Skalti asettuvat yllättävän nopeasti liikkuvien patsaiden tielle ja käyvät vetäytymistaistelun suojatakseen muiden pakoa torniin. Molemmat saavat osumaa patsaiden valtavista miekoista: isku kilpistyy Skaltin rautapaitaan, mutta Ondulfin ketjupanssarin läpi tuntuu kova osuma. Sen jälkeen kaikki ovat päässeet torniin; sen rautaovi suljetaan ja metallinen säppi lasketaan paikalleen.
Torni on sisältä käytännössä tyhjä, kivinen lieriö, jonka reunaa kiertää kapea portaikko huipulle saakka. Sieltä ei näytä olevan muuta uloskäyntiä. Kääpiöt nousevat hyvin jyrkkiä portaita ylös, ja pääsevät huipulla olevalle tasolle. Toinen patsaista näyttää palanneen vartioimaan kasaa, toinen on jäänyt vahtiin tornin ovelle.
Pelinjohtajan kommentteja
kuvaus aloitettu
<-- 02: Susijättiläiset - 04: -->
CategoryPelit
