Azanur S02E03: Autio maa
<-- Azanur S02E02: Jotain isoa - Azanur S02E04: Kaksipäinen käärme -->
Yhdeksäs matkapäivä, 13. kesäkautta
Kääpiöryhmä sekä Takku matkaavat setseken kulkureitin viertä kohti länttä. On kuuma. Paljon lintuja ja pieniä hyönteisiä on liikkeellä, mutta suuremmat eläimet setseke on kaikki houkutellut puoleensa. Takku on puhelias, mutta ymmärrystä ei ole kovin paljon. Matkapäivä päättyy kuusikymmenmetrisen jyrkänteen pohjoispuolelle.
Illalla Kivilcim koettaa kertoa Takulle tarinaa metsästysretkestä, mutta ymmärrystä ei oikein saavuteta. Kääpiöt myös tajuavat, että Takulla tosiaan on todella rajoittunut kyky ymmärtää paitsi kuvia myös muita symboleita, mutta pantomiimeilla ja kivistä tehdyillä pienoismalleilla asioita voi yrittää havainnollistaa. Hänen ikäänsä kysytään, ja hän sanoo nähneensä viisi talvea, mutta ei ole aivan varmaa, onko se hänen koko ikänsä. Toki uuden maailman vuodet ovat noin puolitoista vanhan maailman vuotta.
Yö on rauhallinen. Takku metsästää, mutta saa saaliiksi vain kanalinnun.
Kymmenes matkapäivä, 14. kesäkautta
Aamusella etsitään polku jyrkänteen päälle. Sieltä katsellaan seutua. Pohjoisessa siintää Välkkyvesi, ja Takku osaa kertoa, että hänen heimonsa viettää talven sen rannalla. Länteen päin maa laskee tasaisesti, havupuut häviävät ja metsä muuttuu lehtimetsäksi. Etelässä, ehkä 15 kilometrin päässä, näkyy satoja metrejä korkea jyrkänne.
Curaig katselee paikkoja kaukoputkella, ja esittelee sen Takulle, Jotu innostuu kaukonäkölaitteesta valtavasti, eikä meinaa antaa sitä takaisin.
Päivän lähestyessä puolta Takku kapuaa korkeimmalle kohdalle jyrkännettä ja laulaa (jo aiemmin Curaig ja Takku ovat vähän tapailleet alueen kaikuvuutta). Nyt ryhmä on oppinut ymmärtämään jotunkieltä, joten lauluakin tajutaan. Takku laulaa siitä, kuinka hän ja hänen seuralaisensa löysivät suuren setseken ja kiipesivät sen päälle ja ovat tosi urheita. Kukaan ei vastaa lauluun, mikä ei ole ihme. Seudut ovat vallan autioita: jotut ovat nousseet vuorille. Ryhmä oivaltaa, että laulamalla jotuheimot tosiaan viestivät keskenään.
Kivilcim koettaa arvioida, mihin samettiliina tahtoisi häntä ohjata. Suunta tuntuu olevan suunnilleen kaakko, aika lailla samaa kuin aiemmin Ylimmällä hampaalla.
Keskustelun jälkeen päätetään hylätä setseken polun seuraaminen, ja suunnataan sen sijaan etelään kohti korkeaa jyrkännettä. Se saavutetaan pimeän jo laskeuduttua.
Illalla Kivilcim kertoo tarinaa munaisesta Ereborista ja sinne saapuneesta lohikäärmeestä. Takku ei vieläkään täysin onnistu ymmärtämään, mikä turhauttaa kaikkia.
Yhdestoista matkapäivä, 15. kesäkautta
Jyrkänteen juurella silmäillään edessä kohoavaa kalkkikiviseinää. Se on epäilemättä luonnon muovaama, ja nousee metsän tasosta ainakin 400 metriä. Ailean arvelee, että kyseessä on erillinen ylänkö, ja että tämä ei ole varsinaisesti yhteydessä vuoriin, joilla ryhmä idempänä kulki. Parikymmentä kilometriä itään tästä on setseke.
Ruoka on käymässä vähiin, joten ryhmä koettaa käyttää päivän enemmänkin metsästämällä kuin etenemällä. Tulokset ovat laihoja. Madawan näkee vilaukselta kaksi kuusijalkakaurista, mutta ei saa keihäällä napattua kumpaakaan. Reittiä ylös jyrkännettä ei myöskään löydy, ja Takku sanoo, että ylös ei voi kiivetä, kukaan ei ole siinä onnistunut. Toki kääpiöt ovat parempia vuorikiipeämisessä kuin jotut, mutta Aileanin arvion mukaan jyrkän ja korkean seinän nouseminen olisi useiden päivien projekti nimenomaan kiipeilyyn varustautuneellee retkikunnalle.
Eräästä purosta löytyy mineraalien värejä, pieniä kaloja, ja vähäisiä jäämiä raudasta.
Illalla kielellisenä läpimurtona Takku onnistuu kertomaan aikeistaan. Hän sanoo, että setseke herää kesällä ja kulkee pitkän matkan ennen kuin nukahtaa uudestaan. Takku aikoo nousta setseken päälle kun se herää, ja matkustaa sen mukana kauas. Suunnitelma on kunnianhimoinen ja täynnä pieniä aukkoja, kuten mistä ruokaa saa jos setseke kulkee päiväkausia.
Kahdestoista matkapäivä, 16. kesäkautta
Sää näyttää olevan muuttumassa pilvisemmäksi, ja illalla saadaan luultavasti sadetta. Ryhmä lähtee länteen jyrkänteen reunaa pitkin. Reuna kaartaa etelään, vahvistusta Aileanin arviolle, että se on noin 20 kilometriä halkaisijaltaan oleva ylänkö. Korkeilla sen rinteillä kiertelee paljon lintuja, ja Ailean arvelee, että jyrkänteen takana maa laskee, ja ylhäällä on luultavasti koskematon laakso.
Ryhmä kulkee etelään jyrkänteen reunaa seuraten. Ailean tulee ajatelleeksi aiemmin näkemäänsä puroa, ja palaa pari kilometriä takaisin jäljittääkseen sen alkua. Hän löytää ahtaan luolan, josta puroa ilmestyy: se on ilmeisesti laaksosta tulevan veden ulostuloväylä. Hän ryömii sisään ja toteaa tunnelin kääpiönmentäväksi, vaikkakin hankalaksi. 30 metriä ylempänä hän huomaa toisen, suuremman aukon, joka varmaan on veden aiempi purkautumistie. Luultavasti rankalla sateella puron ahdas käytävä tulvii, ja ylimääräinen vesi tulee ylemmästä aukosta.
Myöhään illalla alkaa sataa ja ukkostaa. Kääpiöt ovat muuttaneet telttansa katokseksi, jonka alle Takku mahtuu myös pitämään sadetta. Kivilcim polttaa piippua ja tarjoaa sitä jotulle. Molemmat päät polttavat, ja käy ilmi, että kääpiötupakka on jotulle stimulantti. Takku muuttuu levottomaksi ja sitten sateesta piittaamatta päättää lähteä myrskyyn metsästämään. Hän on poissa koko yön, ja ilmestyy takaisin vasta vähän ennen aamua, läpimärkänä, uupuneena ja ilman saalista. Hänelle tarjotaan ruokaa ryhmän antimista, koska hän on selvästi todella nälkäinen.
Kolmastoista matkapäivä, 16. kesäkautta
Sade jatkuu auringonnousun jälkeen. Vuohien annetaan pitää vapaapäivä. Vaikka sää on huono metsästämiseen, Kivilcim päättää silti koettaa saada saalista. Hän näkee vilaukselta aiemmin havaitut kuusijalkakauriit, mutta kun hän yrittää hiipiä niiden lähelle, hän törmääkin sataviisikymmenkiloiseen kuusisikaan. Kuusisika on vähällä seivästää tarinankertojan sarvillaan. Kivilcim piileskelee puun takana kunnes äkäinen eläin jättää hänet rauhaan.Ailean etsii rinteestä lisää luolia, mutta päätyy vain liukastumaan ja saamaan kolhuja.
Madawan parkitsee nahkaa ja huoltaa tarvikkeita. Curaig ja Takku pelaavat noppaa. Takku opettaa Curaigille jotujen tikkuihin ja kiviin perustuvia taitopelejä.
Kun Kivilcim palaa, hän kertoo kuusisiasta. Se olisi mahtava saalis -- siitä saisi yli 50 kiloa lihaa, ja ratkkaisisi koko seurueen ruokaongelmat. Kääpiöillä ja jotuilla on täysin erilaiset metästystaktiikat, mutta näistä kehitetään synteesi. Takku etsii kuusisian, heittää sitä keihäällä ja saa sen ajamaan itseään takaa -- väijytykseen, jonka kääpiöt järjestävät. Suunnitelma toteutetaan pimeän tultua, ja pian Takun huudot kertovat, että sika on löydetty ja se on tulossa. Kun Takku juoksee kääpiöiden välistä ja kuusisika ajaa häntä takaa, kääpiöt heittävät keihäitä, ampuvat varsijousella ja musketilla. Pahatkaan osumat eivät näytä edes hidastavan sikaa ja se säntää edelleen Takun perään, mutta se alkaa vuotaa verta, ja muutaman minuutin kuluttua eläin kuukahtaa verenhukkaan.
Yö käytetään teurastus- ja säilömispuuhien parissa. Nukkumaanmeno jää pitkälle aamuyöhön, mutta koska uuden maailman yö on 14 tuntia, riittää lepoaikaa silti hyvin.
Neljästoista matkapäivä, 17. kesäkautta
Sade on päättynyt, kuumuus on palannut, mutta pilvet näyttävät siltä, että yöllä saadaan lisää sadetta. Etelään kulkiessa maa laskeutuu, ja ryhmä päätyy kiertämään oletetun ylängön etelälaidalle. Puut ovat täällä enimmäkseen lehtipuita, jyrkänne on yhä satoja metriä korkea, ja kun puolipäivä saapuu, etelästä kuuluu jotujen laulua. Kieltä ymmärretään nyt sen verran, että ilmeisesti etelässä sijaitseva jotuheimo laulaa jonkun metsästäjän lähteneen viimeiselle metsästykselleen; ilmeisesti laulun päähenkilö on kuollut. Kun Takulta kysytään muuten etelän maista, hän kertoo, että kaukana etelässä on drakkeneita, tosin on täysin epäselvää, miten luotettava tämä näkemys on. Takku ei ole kuullut meristä tai hiekka-aavikoista.
Takku kertoo, että eteläinen jotuheimo on hänen väkensä tuttu -- ei varsinaisesti ystävä, muttei vihollinenkaan. Puolipäivän siestan aikaan pidetään pitkä keskustelu siitä, minne mennä. Etelässä löytyisi jotuja ja olisi mahdollisuus ehkä nähdä niiden asuinsijat. Idässä olisi setseke ja sen takainen vuoristo. Mutta Aileania ja Kivilcimiä kiehtoo ylänkö -- joka nimetään Kulhovuoreksi -- ja sinne johtava luola. Aileanin arvion mukaan luolan vesi tulee ylängöltä, ja ahtaan luolan kautta voisi olla mahdollista kiivetä sinne. Kivilcimiä ajatus koskemattomasta laaksosta kiehtoo; siitä voisi tulla kääpiöille uusi kaupunki. Curaig muistaa, että Ugog Nalim tarvitsee eniten kauppakumppaneita. Ja luolaan ei saisi kuljetettua Takkua eikä vuohia.
Pitkän keskustelun jälkeen ryhmä päättää käyttää yhden päivän luolan tutkimiseen. Madawan jää vuohien kanssa ulkopuolelle, Takku samaten. Kolme kääpiötä koettaa selvittää, pääseekö luolan kautta ylängön reunojen sisäpuolelle. Ryhmä kääntyy takaisin, ja kulkeee myötäpäivää ylängön ympäri. He saavuttavat puron ja ahtaan luolan suun juuri kun tulee pimeää ja alkaa sataa.
Pelinjohtajan kommentteja
Rytmiltään omituinen peli, jossa ei oikein tapahtunut mitään -- mutta edelleen, tällainen on hex crawlin luonne. Oli kyllä todella hyvä, että viestintä Takun kanssa alkaa sujua, koska nyt hahmoilla on joku, jolta kysyä paikallistietoutta. Porukan ymmärrys jotujen kulttuurista myös kasvaa kohisten.
Ylängölle johtava luola oli detalji, jonka heitin karttaan ajatuksella "tänne tuskin päädytään", mutta toisaalta setseken jälkeensä jättämä vana oli myöskin juttu, josta kuvittelin hahmojen viis veisaavan. Ennakointikykyni ovat rajalliset.
<-- Azanur S02E02: Jotain isoa - Azanur S02E04 -->
CategoryPelit
