Azanur S02E04: Kaksipäinen käärme
<-- Azanur S02E03: Autio maa - Azanur S02E05: Raadonsyöjät -->
Vuoren sisään
Aamu valkenee pilvisenä, mutta Kivilcimin arvion mukaan kovaa sadetta ei ole tulossa. Ryhmä kerää luolavarusteet ja valmistautuu lähtöön. Madawan, Takku ja vuohet jäävät ulkopuolelle. Kivilcim jättää rataslukkokiväärinsä Madawanin haltuun.
Tavoite on löytää reitti vuorten ympäröimään laaksoon, josta luolasta tuleva vesi saa alkunsa. Sisäänkäynniksi valitaan pohjan ryömintätunnelin sijasta korkealla rinteessä oleva aukko. Ailean kiipeää 30 metriä sen luokse ja muut seuraavat hänen jättämäänsä köyttä. Aukon takana on kostea, suuri onkalo, johon parin päivän takainen tulvavesi on jättänyt lammikoita. Syvemmälle lähtiessä päivänvalo jää taakse, ja vastaan tulee veden muovaamaa terävää vaaleaa kiveä. Kääpiöt sytyttävät kypärissä oleva öljylamppunsa. Nopeasti vastaan tulee lohkaretukos, jonka sisään ryhmä ryömii. Märkien kivien sokkeloa pyritään ylöspäin, ja tukos johtaakin ryhmän kuivaan, lohkareiseen fossiilikäytävään.
Fossiilikäytävät muodostavat tällä tasolla melkoisen sokkelon. Ryhmä tutkii sivutunneleita hyvän tovin, ja löytää sitten ilmavirran ja pian sen jälkeen veden äänen. Kun tätä seurataan, päädytään käytävään, joka päättyy kuiluun: käytävä kohtaa poikittain kulkevan, syvän laiskasti mutkittelevan käytävän, jonka pohjalla virtaa vettä. Virtatunneli on pohjalta pari metriä leveä. Veden syvyyttä on korkealta vaikea arvioida.
Virrassa
Ryhmä kiinnittää köyden lohkareen ympäri ja Kivicim lasketaan alas. Virta täyttää koko käytävän pohjan, ja se on melkein puoli metriä syvä. Se liikkuu kohtalaisen nopeasti, joten sitä vastaan kulkeminen on työlästä. Veden kohina peittää kaiken muun äänen. Köysi yhä ympärillään Kivilcim lähtee puskemaan ylävirtaan. Virran pohja ei olekaan täysin tasainen, ja Kivilcim kaatuu, jolloin vesimassa pyyhkäisee hänet mukaansa. Hänen vallonsa sammuu ja hän pyyhkiytyy kymmenen metriä alavirtaan, ennenkuin Curaig ja Ailean saavat vedettyä köyden kireälle.
Alhaalla pimeässä Kivilcim pärskii vettä ja kiskoo itseään köydestä pystyyn. Veden pauhu on vain voimistunut -- onko lähellä kenties vesiputous? Märkä kääpiö sytyttää valonsa ja yrittää uudelleen ylävirtaan, mutta se on vaikeaa. Virta on vuolas, ja vaikka tunnelin senässä on paikoitellen teräviä muotoja, joista pitää kiinni, niitä ei ole ihan tarpeeksi mahdollistamaan kiipeilykulkua. Yhä köyteen turvaava Kivilcim käy seuraavakksi vilkaisemassa alavirtaa. Parin mutkan takana vesi syöksyy kuiluun. Vesiputous on ainakin 20 metriä korkea, ja pohja näyttää olevan lampi. On mahdotonta sanoa, onko alhaalla lainkaan kuivaa latttaa.
Kun Kivilcim palaa köyden juurelle noustakseen ylös, hän näkee silmäkulmastaan liikettä vedessä. Sekuntia myöhemmin vedestä syöksähtää ylös kaksi valkoista lonkeroa, jotka koettavat tarttua kääpiön jalkoihin. Toinen puree kiinni nahkahousuihin, ja monen hampaan purempa tuntuu pöksyjen läpi. Kivilcim huutaa, Curaig ja Ailean koettavat kiskoa häntä ylös. Kivilcim tarttuu suureen veitseensä ja iskee sillä lonkeroa. Hän iskee puukon pystyyn lonkeroon.
Ylhäältä kääpiöt näkevät lonkeroisen hahmon paremmin. Se on suuri, valkoinen, kaksipäinen käärme, yli metrin pitkä, muodoltaan kuin Y-kirjain. Kivilcimin piston jälkeen se päästää irti ja jää hetkeksi roikkumaan veitsestä. Sitten se onnistuu kiertämään itsensä irti ja molskahtaa takaisin virtaan. Kivilcim kiskotaan ylös.
Olennon suussa oli kehässä teräviä hampaita, mutta nahkahousut ovat estäneet puremaa tulemasta liian syväksi. Myrkkyä ei näytä olevan ja vamma on lopulta pinnallinen. Sittenkin yllättävä kohtaaminen hirviön kanssa on säikäyttänyt koko ryhmän. Kivilcim polttaa piippuaan. Curaig kerää veri- ja hammasnäytteitä olennosta, ja selittää jotain sukulaisuudesta jotuihin oletettavasti kahdesta päästä johtuen. Pohditaan olennon paikkaa ravintoketjussa. Selvästi se on lihansyöjä, ja kävi päälle huippupedon elkein -- mutta ei tuollainen kai vesiputousta voisi uida ylös? Tosin pinnan alla voi olla ties mitä kulkuteitä, joita käärmemäinen hirviö voi käyttää, ja tulvien aikaan niitä aukeaa varmasti lisää. Ja ehkä se pystyy myös kiipeämään luolan seiniä pitkin.
Reitti ylös
Kun adrenaliinitärinästä on selvitty ja haava sidottu, ryhmä päättää katsoa, löytyisikö virran ohella jotain muuta reittiä. Palataan fossiilikäytäviin, ja tutkitaan niissä vaihtoehtoisia reittejä. Pyrkimys on edelleen ylöspäin, ja lupaavin reitti näyttää olevan korkealla katossa oleva leveähkö pystykuilu. Ailean hakaa lähimpään seinään itselleen käsiotteita päästäkseen katon tuntumaan. Sitten hän iskee hakun pystyyn kuilun seinään, vetää itsensä siitä ylös, ja kampeaa itsensä siltausasentoon kuilun ylitse. Villin näköisellä akrobatialla kääpiö puskee ylös kuilua, joka kapenee sen verrran, että kädet voi vapauttaa ja seinään hakata pultin. Sitten hän jatkaa ylös, ja kiinnittää köyden, jota muut voivat nousta ylös.
Kymmenen metrin köysinousun jälkeen ryhmä pääsee vaakatasoiseen ahtaaseen tunneliin, joka aukeaa nopeasti pieneksi kammioksi. Kellerrtävä kalsiittivaluma peittää seiniä ja matala puro kulkee jaloissa. Puroa seurataan ylävirtaan, ja muutaman kammion ja helpon kiipeilyn jälkeen löytyy ylöspäin johtava kalsiittinen halkeama, josta valuu vettä. Ilma on eritttäin kosteaa, ja halkeamasta tuntuu ilmavirta. Ryhmä kiipeää halkeamaa ylös, ja päätyy korkeaan, kiilan muotoiseen tilaan. Vino lattia ja toinen seinä on kalsiitin peitossa, toinen on tummaa kalkkikiveä. Kattoa ei erota lainkaan, ja kammioon sataa jatkuvasti pärskeitä. Kalsiittinen seinä näyttää olevan kymmenisen metriä korkea, joten Ailean kapuaa sitä ylös. Siihen ei saa hyvin varmistuksia, mutta kiipeily ei ole kovin vaikea. Kalsiittiseinän päältä käy ilmi, että koko tila on valtava kuilu, johon syöksyy melkoinen vesimäärä. 25 metriä alempana näkyy lampi, kattoa ei vieläkään näy.
Kalsiittiseinä on valtavan kokoinen kivimöhkäle, joka on kiilautunut kuiluun. Ailean alkaa vasaroida siihen pulttia köyttä varten, ja havaitsee, että kalsiittikerroksen alla ei olekaan kalkkikiveä, vaan tummaa, kovempaa kiviainetta. Se on basalttia, maan pinnalla harvoin esiintyvää hyvin kovaa ja raskasta kiveä, erinomaista rakennusmateriaalia. Kiven kovuuden vuoksi pultti pitää porata paikallaan. Arvio on, että basalttimöhkäle on pudonnut tähän vuosituhansia sitten, ja sitä on ylempänä varmaan enemmän.
Kaikki kolme kääpiötä kiipeävät basalttisiivun päälle. Kuilu kohoaa korkeuksiin, ja kun tavoitteena on edelleen päästä ylös, Ailean käy hakkaamassa kalkkikiviseinään pari pulttia, ja sitten lähtee teknokiipeämään ylös kuilussa olevaa pientä halkeamaa. Halkeama on hankala, mutta Ailean jammaa sormillaan taitavasti ja pääsee kymmenisen metriä ylös. Sitten se käy liian pieneksi kiivetä, joten Ailean joutuu vaihtamaan kuilun feissille. Pieniin otteisiin on vaikea saada varmistuksia, ja eräässä kohdassa Ailean on vähällä livetä, mutta onnistuu pitämään otteensa. Hän pääsee lopulta suurempaan halkeamaan ja kiskoo itseään ylös sitäkin pitkin. Hänen kätensä ovat aivan hellinä, mutta tämän halkeaman huipulla näkyy suuremp rako, johon mahtuu koko kääpiö. Ailean onnistuu saavuttamaan sen, ja voi viimein levätä ahtautuneena kahden seinän väliin.
Ailean hakkaa tänne pari pulttia kiinteiksi varmistuksiksi, ja kapuaa sitten ahdasta rakoa ylös. Hänen päälleen valuu vettä, mutta valtaosa kuiluun menevästä vedestä ei kuitenkaan tule tätä kautta. Rako johtaa ylös matalaan, laajaan tilaan, jonka katto on lohkareista kalkkiiveä, ja lattia tasainen kerros basalttia. Kuilu on rako basalttikerroksessa; vesi ei ole saanut uurrettua siihen muita rakoja. Kuitenkin puoli metriä korkeassa tilassa on mahdollista kiertää koko kuilu.
Curaig ja Kivilcim nousevat köysiä pitkin ylös ja liittyvät Aileanin seuraan. Keskuskuilun päällä pidetään evästauko. Ryhmä on nyt ollut luolassa kuutisen tuntia.
Korkeissa osissa
Veden seuraaminen täällä on mahdotonta: suurin vesimäärä tulee katon halkeamasta, johon kääpiöllä ei ole asiaa. Pienempiä virtoja vitraa basaltin päällä, ja katossa pienistä raoista valuu vettä. Vaikka tila onkin matala, se on sivusuunnissa iso. Se ei ole mikään selkeän muotoinen halli: seinät kiemurtelevat ja muuttuvat ahtaiksi tunneleiksi. Reitin löytäminen eteenpäin on työlästä, ja koostuu pääasiassa erilaisiin katon railoihin ahtautumisesta niistä putoavaa vettä vasten. Useimmat näistä käyvät liian ahtaiksi jatkaa.
Lopulta Ailean löytää kiivettävissä olevan railon, jossa tuntuu ilmavirta. Kääpiöt nousevat parikymmentä metrriä ahtaita vapaakiipeilyjä, ja ilmestyvät suureen lohkareiseen saliin. Katosta tippuu vettä, kiviä peittävä muta on kosteaa, mutta varsinaista juoksevaa vettä ei ole eikä tulvimiseen merkkejä näy. Salista löyyty useitta reittejä eteenpäin, ja ryhmä tutkii niitä. Kun vaihtoehtoja on paljon, Kivilcim kysyy neuvoa luisilta nopiltaan. Tämän neuvon perusteella ryhmä lähtee seuraamaan erästä käytävää. Se johtaa kuilulle, jonka reunoja pitkin poikkaroidaan kunnes se käy liian leveäksi. Seuraavaksi pusketaan etelään vaihtelevan kokoisten lohkareisten kammioiden läpi. Ilmavirta tuntuu taas, ja sitten edessäpäin näkyy jopa hieman valonkajoa.
Ryhmä pullahtaa sivuäytävästä 40 metriä syvän kuilun pohjalle. Kuilun yläpäässä näkyy pilvinen taivas, ja sieltä valuu alas melkoinen virta vettä, mutta kuilu on 12 metriä leveä, eikä vesiputous peitä kuin yhden seinän. Kuilun pohja on pyöreää kivikkoa; vesi katoaa kivien väliin. Ilmassa leijailee hienoinen vesielämän tuoksu, ja kivien seassa vilistää pieniä liskoja.
Reitti ylängön laaksoon on löytynyt, mutta kuilun kiipeäminen näyttää erittäin vaikealta. Ailean päätyy poraamaan seinään pultteja, ja nousee niiden avulla puoli metirä kerrallaan yltääkseen lisäämään seuraavan pultin. Työ on raskasta, ja eräässä vaiheessa pieni pala seinää sortuu, Ailean putoaa alempaan pulttiin ja alla olevien kääpiöiden päälle sataa pienehköjä kiviä. Sittenkin operaatio etenee. Ryhmällä ei ole riittävästi pultteja noustakseen koko matkan, mutta muutamassa tunnissa se saa pultitettua ensimmäiset 15 metriä. Sen jälkeen kääpiöiden on palattava hakemaan lisää pultteja leiristä.
Alakäytävät
Ylös löytämiseen kului 9 tuntia, pultitukseen kolme, mutta samaa tietä suuaukolle laskeutumiseen menee vain kolme tuntia nyt kun reittti on tiedossa ja köydet ovat paikallaan. Auringot ovat laskemassa kun ryhmä saavuttaa sisäänkäyntiluolan. Kolmikko kertoo Madawanille löydöistään ja aikovansa vielä katsoa alatason käytäviä pari tuntia. He ottavat yhden lisäköyden, ja lähtevät puskemaan takaisin virran lähellä olevia fossiilikäytäviä. Päävirtaan ryhmä ei mene, eikä liioin laskeudu basalttilohkareelta sen alapuolisen lampeen, vaan sen sijaan se seuraa kalsiittisia käytäviä ennen basalttilohkaretta alavirtaan. Tämä on ahdasta kiemurtelevaa käytävää, jonka pohjalla virtaa nilkaan yltävä puro. Suikerossa tulee välillä metrin tai parin laskeutumisia, ja tuon tuostakin hieman isompia kammioita.
Parinsadan metrin jälkeeen suikero päätyy suurempaan kammioon, joka on kauttaaltaan vaalean kalsiittivaluman peitossa. Valuma muodostaa kauniita, pyöreitä muotoja, ja valuva kivi peittää kaikkia pintoja. Puro virtaa täällä altaisiin, joiden pohjat ovat täynnä pieniä kiteitä. Paikka on todella hieno, ja hengellisempi voisi jopa pitää sitä jotenkin pyhänä. Vedestä otetaan näytteitä, kuten muuallakin, ja siinä havaitaan olevan maagista kultapölyä. Kivilcim pohtii, onko kalsiitin alla jotain, joka vetää sitä puoleensa, ja koettaa taltalla ja vasaralla kaivautua vaalean pinnan läpi. Taltta päästää inhottavan helähtävän äänen ja Curaig protestoi paikan rikkomista, joten Kivilcim jättää kalsiitin rikkomisen sikseen.
Jatkamalla tästä kansiosta alavirtaan päätyy kapeaan laskeutumiseen, ja sitten ryömintäkorkuiseen tunneliin, jonkka pohjalla virtaa puro. Tunneli jatkuu yli sata metriä, ja sitten Ailean tunnistaa paikan: hän on käynyt täällä aikaisemminkin. Varttitunnin ryöminnän ja konttaamisen jälkeen ryhmä pulpahtaa ulos vuorenseinämän juurelta, aivan leirin vieressä. Takku ja Madawan ovat paikalla, ja nuotiolla kypsyy illallinen.
Takulle kerrotaan virrassa tavatusta kaksipäisestä käärmeestä. Hän tietää eläimen, ja jotukielellä sen nimi on eryki. Jotun kokoisille ne eivät ole erityisen vaarallisia, ja luolien ulkopuolella ne eivät varmaan ole liikkeellä ihan yhtä aggressiivisilla huippupedon elkeillä.
Pelinjohtajan kommentteja
Yksityiskohtaista luolatoimintaa taas vaihteeksi. Yllätyksekseni kääpiöt penkoivat valtaosan suunnittelemistani paikoista, ja tunkivat ainakin pariin, josta oli vain vähän detaljeita.
Lisäsin tänne nyt myös luolan halkileikkauksen.
<-- Azanur S02E03: Autio maa - Azanur S02E05: Raadonsyöjät -->
CategoryPelit
