Revision [822]
This is an old revision of Azanur302 made by AdminDare on 2025-03-01 12:24:11.
Azanur S03E02: Geldirusten alue
<-- Azanur S03E01: Kansankäräjät - Azanur S03E03: -->
Mardanak, 15. varhaiskorjuuta
Kuningas Grimhildr on antanut ensimmäiset diktaattinsa. Parrattomat kääpiöt joutuvat maksamaan erityisen veron. Toisaalta lapsista maksetaan palkkio, jopa kukkulakääpiöille.
Madawan aloittaa talonsa rakentamisen. Ailean rakentaa omansa perustukset. Kivilcim ja Curaig sijoittavat rahansa kauppatoimintaan.
Kun Toublesjasta on ostettu isot lastit kankaita, lähtee etelää kohti ensimmäinen kauppakaravaani, sekä komppania tienrakentajia. Kivilcim saa Esme Esrinintyttäreltä kirjeen jossa on runo.
Pari päivää kauppakaravaanin lähdön jälkeeen nelikko aloittaa oman tutkimusretkensä. Ensimmäinen kohde on Välkkyvesi, jossa Takun mukaan on jotujen talvikylä. Talvella siellä asuu monia jotuheimoja, muina aikoina siellä asuu vain vanhuksia. Päätetään viedä näille lahjoiksi iso rautapata ja muita hyödyllisiä esineitä.
Tarvikkeita lastataan kahden vuohen laukkuihin sekä kääpiöiden vetämiin kärryihn. 21. varhaiskorjuuta ryhmä lähtee Mardanakista samaa reittiä kuin aiemminkin; Takku lähtee mukan. Kääpiöt ovat selvästi parantaneet etelään johtavaa tietä, ja Kahden hampaan ylityksen kohdalle on rakennettu puusta silta.
Neljän päivän kävely johtaa kääpiöt Välkkyvedelle. Pitkän järven pohjoisrannalla on karuja taloja puusta ja nahoista. Muutamia jotuja häärii niiden pihalla. Takku tunnistaa vastaan tulevan Mustahammas- nimisen vanhan jotun, ja tervehtii tätä iloisesti. Vanhat jotut ottavat vieraat ystävällisesti vastaan, etenkin sen jälkeen kun kääpiöiden rautalahjat jaetaan. Kääpiöille tarjotaan kalakeittoa uudesta padasta, ja illemmalla jotut kertovat tarinoita. Takun heimo, Huiislinc, koki kovia vuosi sitten kun setseke saapui alueelle, ja näännyttävän talven jälkeen heimo oli noussut vuorille parempien metsästysmaiden toivossa. Takku ei ollut tahtonut lähteä mukaan.
Vanhukset kertovat myös kuulleensa joitain päiviä sitten lauluja etelään matkanneesta kääpiöjoukosta, luultavasti Miekkametsän klaanista.
Ryhmälle tarjotaan sijaa jotutalossa, mutta se haiseee niin epäilyttävältä, että nukkuminen tapahtuu ennemmin taivasalla. Seuraavana aamuna, 25. varhaiskorjuuta, ryhmä lähtee takaisinpäin, itää ja vuoria kohti. Lopullisena tavoitteena on suuri aukko, joka nidyoiden kartan mukaan sijaitsee vuoristossa, sata kilometriä etelämpänä.
Ylöspäin
Setseken aukiolta 27. päivä alkaa kääpiöiden tienrakennusprojekti etelään päin, mutta tienrakentajat ovat menneet kauppakaravaanin mukana, eikä ketään näy. Seutu tuntuu yhä autiolta, tosin kallolinnut syövät ahkerasti jättiläiskuoriaisen jälkeen jääneitä rippeitä. Kääpiöt tutkivat nidyoiden karttaa, ovat paikantavinaan siinä solan, ja lähtevät etsimään sitä. Madawan suunnistaa taitavasti, ja löytää polun, joka kuljettaa ryhmää ylös melko helppoa kulkua. Iltaisin kuuluu ääntä, joka muisttuttaa jotulaulua, mutta vuorokaudenaika on väärä ja sanat ovat dadaa. Ilmeisesti jossain seudulla matkijakoirat imitoivat jotuja.
29. päivä ryhmä on saavuttanut etelään päin kulkevan kivisen, leveän solan. Kun sitä on taivallettu joitain tunteja, Aillean kiipeää sen reunaa ylöspäin tähystämään. Rinteen toiselta puolelta löytyy vehreä, pohjois-eteläsuuntainen laakso, joka näyttää lähes koskemattomalta. Setseken autioittamilla mailla ei ole ollut juuri metsästetttävää, ja laaksossa näkyy kalliokauriita, joten ryhmä siirtyy sinne. Yöllä Takku saalistaa kalliokauriin (hänellä on nykyään kääpiötekoinen veitsi jota käytetään lihan leikkaamiseen) ja seuraavana päivänä kääpiöt valmistelevat lihaa sekä tutkivat seutua. Tämäkin laakso kulkee etelään, jossa maa vähitellen kohoaa. Curaig ja Ailean nousevat monta tuntia korkealle rinteelle tähystämään, ja ovat erottavinaan kaukana etelässä vettä -- kenties joen, joka päättyy suurelle aukolle.
Kun Madawan on käsitellyt kallokauriin nahkaa, hän ja Kivilcim käyvät tiedustelemassa laaksoa etelämmäs. Sieltä alkaa metsä, laakso kääntyy itäänpäin ja maa alkaa kohota porrasmaisesti. Kaksikko löytää ylöspäin mennessään kasvillisuuden alta merkkejä rakentamiseesta: suuriin lohkareisiin on kaiverrettu ihan oikeita jotukokoisia portaita. Kivityö on karkeaa ja tosi vanhaa, mutta vailla epäilystä joku on täällä joskus rakentanut polkua.
Päivällä kuuluu myös jotujen laulua. Takku tunnistaa laulajan: se on joku Huiislincin heimosta. Laulu on valitus siitä, kuinka jumalat ovat kironneet heimon ja kaikki on huonosti. Takku nousee rinteelle laulamaan tähän vastauksen, jonka on tarkoitus olla henkeä nostattava, mutta joka ei ehkä ole aivan niin innostava kuin nuori jotu kuvittelee.
Öinen hyökkäys
Seuraavana yönä Takku on metsästämässä ja kääpiöt nukkuvat teltassaan. Ailean on vahdissa. Yö ei täällä koskaan ole pimeä, ja kääpiöillä on tarkka hämäränäkö. Ailean erottaa liikettä metsän reunassa vajaan kilometrin päässä, ja sitten huomaa, että parinsadan metrin päässä ruoho liikkuu kuin siinä olisi jotain suurta.
Koko ryhmä herätetään. Kaikki hiipivät ulos teltasta aseiden kanssa. Tikun rasahdus kertoo tunkeilijoille, että kääpiöt ovat heränneet, joten ruohosta pomppaa ylös kollme suurta hahmoa. Geldiruksia, käsissä nuijat, yllään lehdistä ja oksista koottu naamioasu kätkemään niiden valkoisen turkin. Ne karjuvat kääpiöille. Madawan karjuu niille takaisin.
Jonkun aikaa geldirukset ja kääpiöt uhoavat toisilleen, mutta sitten geldirukset lähtevät rynnimään kohti. Madawan lähtee pelottomasti vastahyökkäykseen. Kivilcim valmistelee ampumistta, Curaig ja Ailean heittävät räjähteitä. Räjähdykset säikäyttävät yhden geldiruksen pois, toinen keskeyttää hyökkäyksen, mutta kolmas saavuttaa Madawanin. Geldirus ei aivan osu nuijallaan kääpiöön, sittten Curaig saapuu myös lähitaisteluettäisyydelle ja Ailean on myös tulossa. Tässä vaiheessa suurikokoinen geldirus päättää vetäytyä. Valkeaturkkiset jättiläiset vetäytyvät karjuen takaisin metsän reunaan, jossa ilmeisesti oli vielä yksi heidän toverinsa.