Azanur S02E01: Kohti etelää
<-- Kampanjan valmistelut - Azanur s02e02 -->
Kivilcim vieraana Helmivuoren klaanihallissa
Kivilcim on kutsuttu illastamaan Helmivuoren klaaninpää Braglof Harvahampaan kanssa. Braglof tahtoo selvittää, mikä Kivilcim on kääpiöitään. Kivilcim kertoo tarinan vanhasta maailmasta, jossa hänen ja Valgeirin esivanhemmat tekivät yhdessä asioiita. Helmivuorilaisten tapa lisätä vuohenmaitoa mm. viiniin on vähän kumma, mutta lopulta Braglof toteaa, että Kivilcimillä on hänen luottamuksensa. Kivilcim saa samettisen liinan.
Curaig neuvotteluissa Oujnakel-joen kahlaamolla
Kääpiöt haluaisivat palkata lähiheimon jotuja kesäksi töihin louhokselle, joka kerää materiaalia alamaille rakennettavaan tiehen. Ultak-bocsa on tulkkaamassa. Jotut eivät kuitenkaan lämpene tehdylle tarjouksille, mikä hieman hämmentää. Tarjousta koetetaan vähän parantaa. Sitten jotut toteavat, että jos se kaksinkertaistetaan, he voivat myydä kääpiöille naapuriheimon jotuja, ilmeisesti orjiksi. Curaig panee välittömästi neuvottelun poikki. Louhosmestari Psaltir on tästä vähän pettynyt ja on sitä mieltä, että olisiko pieni orjuutus nyt niin paha juttu, mutta Curaig on ehdoton.
Ailean tutkimustunneli 6:ssa
Kaivosleiri Uhman alapuolella sijaitsevassa luolastossa Ailean on paikantanut rautaesiintymiä. Horald-niminen kaivoskääpiö palaa tutkimustunnelista, ja sanoo, että vaikka esiintymä näytti lupaavalta, rauta on huonolaatuista, eikä sitä kannata täältä lähteä kaivamaan. Hopea on edelleen ainoa asia, mitä täältä saadaan, eikä kunnollista raudan lähdettä ole vielä. Kääpiöt palaavat suuressa kammiossa olevaan perusleiriin, jossa kirjanpitäjä Aneira harmittelee, ettei löytöä tehty. Ailean ei tahdo saada sanaa suustaan kun Aneira puhuu hänelle.
Madawan ja häät Mardanakissa
Mardanakin viljelykylässä vietetään kääpiökansan ensimmäisiä häitä uuteen maailmaan saapumisen jälkeen. Baile Dearg -klaanin Ffynnon on avioitumassa Viiman klaanin Ferthgilin kanssa. Seremonian jälkeen tanssitaan ja musisoidaan. Madawan juttelee kaverinsa Ffynnonin kanssa, jonka suhtautuminen liittoon on enemmän pragmaattinen kuin romanttinen. Ffynnon sanoo, että Nectan Paljasjalka on katsellut Madawania koko illan. Madawan ei tunne tätä kääpiötä, mutta tietää tämän menettäneen perheensä Vanhassa maailmassa. Madawan lähettää setänsä Morgrimin vähän tunnustelemaan Nectania, mutta kaksikko päätyykin ryyppäämään.
Toimeksiantajan luona
Paria päivää myöhemmin Ailean (geologi ja malminetsijä), Curaig (kemisti ja kauppias), Kivilcim ja Madawan ovat kaikki Cannaiddin klaanihallissa Ugog Nalimissa. Klaanissa selvästi katsotaan tulevaisuuteen: seinillä on metsästystrofeita uudesta maailmasta, sekä täältä hankittuja tauluja ja seinävaatteita. Palaverihuoneen seinällä on lohikäärmekansan linnakerauniosta löydetty suuri pyöreä kartta, jonka värit ovat omituisia.
Cannaiddin klaaninpää Collwen y Ffordd summaa tutkimusretken tavoitteet. Hän haluaa laajentaa klaaninsa tietämystä uudesta maailmasta, mieluiten siten, että tietämyksen myötä löytyy uusia kauppakumppaneita, joita ruhtinas Grimhildr ei monopolisoisi. Retken pituudeksi on kaavailtu 80 päivää, mutta toki retkikunnalla itsellään on harkinta lyhentää tai pidentää sitä tarpeiden mukaan.
Cannaiddin litigaattorit ovat laatineet pitkän sopimustekstin, jossa kerrotaan yksityiskohtaisesti, mitä tutkimusretkikunnalle maksetaan mistäkin löydöstä -- kartoitetuista kilometreistä, paikannetuista teistä ja kylistä jne. Kaikkein arvokkainta ovat kaupankäyntiin kykenevät kumppanit, ja jos ryhmä solmii oikeasti kauppasopimuksen jostain, jota kääpiöt tarvitsevat, he saavat avokätisen osuuden voitoista. Jos ryhmä löytää jotain yksittäisiä arvotavaroita, he saavat toki pitää kaiken minkä itse kantavat takaisin, mutta Collwen haluaa tiedon kaikista löydöistä. Käteiskassaksi mukaan tarjotaan 100 kultarhaa, noin puoli kiloa kultaa. Tämän käytöstä pitää toimittaa palatessa selonteko.
Samalla kun muu ryhmä käy läpi sopimusta, Kivilcim tutkiskelee seinällä olevaa karttavaatetta. Hän koettaa tavoittaa sen olemuksesta jotakin, ja pystyy hyvin kuvittelemaan, kuinka satoja vuosia sitten joukko koristeellisiin kaapuihin pukeutuneita drakkeneita seisoi saman kartan ääressä ja katseli sitä huolen varjo sydämessään. Kivilcim toteaa, että vaikka täällä katsotaan tulevaisuuteen toiveikkaana, menneisyydessä saman kartan ääressä oltiin epävarmoja siitä, mitä tuleman piti. "jotakin oli tulossa..." toteaa Kivilcim dramaattisesti, kenties pitääkseen yllä diaspora kääpiöiden mystikkojen mainetta ja palaa sitten teatraalisesti takaisin paikalleen Collwen ei kuitenkaan tahdo minkään huolen varjostavan pöhinäänsä.
Päivän ajan ryhmä käy läpi retken detaljeita ja tarvikkeita, jotka Cannaiddin klaani sille hankkii. Sen jälkeen käynnistetään valmistelut.
Läksiäisiä
Kivilcim viettää illan ennen lähtöä Zalidin klaanihallissa muiden disaporakääpiöiden kanssa. Hänelle toivotetaan paljon onnea. Jotkut ovat kateellisia tehtävästä, toiset ovat sitä mieltä, että näillä mailla on aivan epäkääpiöllisen kuumaa.
Ailean etsii Mardanakin kylässä Aneiran, ja antaa tälle korun, jonka hän on teettänyt kaivamastaan harvinaisesta malmikimpaleesta. Hän onnistuu saamaan suustaan jopa ihan koherentin lyhyen hyvästelypuheen, jonka hänen klaanitoverinsa on hänelle kirjoittanut. Aneira ilahtuu lahjasta, kehottaa Aileania pitämään hyvää huolta ja toivottaa tuotteliasta retkeä. Ailean joutuu yhtäkkiä ihan oikeaan jutteluun ihastuksensa kanssa, eikä siitä tahdo tulla oikein mitään. Joka tapauksessa poistuessaan Aneira koskettaa Aileania olkavarteen, mikä saa Aileanin melkein tuupertumaan hämmennyksestä.
Madawanin perhe ja suku antavat hänelle tarkkoja ohjeita retkeen. Vasta 45-vuotias Madawan on vielä kääpiöksi nuori tyttö, mutta hänellä on suuri vastuu retkikunnan vartijana. On tärkeää ottaa tämä tehtävä vakavasti, ja pitää huolta siitä, että hän on itse kaikkien retkikuntaa uhkaavien vaarojen tiellä, ja että hän ei anna kenenkään muun haavoittua, ainakaan ottamatta itse haavaa ensin. Mutta ilmeisesti näistä neuvoista tietämättä Nectan antaa hänelle pienen lehdenmuotoisen hopeakorun, joka on satoja vuosia sitten suojellut jotain Nectanin esiäitiä taistelussa ja toi tämän kotiin joltain kauhealta sotaretkeltä ilman naarmuakaan. Uskaltaako tällaista nyt edes käyttää?
Curaig viettää läksiäisiä Blueboltin tiedeyhteisön parissa. Tiedeyhteisö antaa hänelle matkaan kauhean määrän teorioita, joihin he haluaisivat todistuksia tai kumoamisia kaukomailta. Sitten järjestetään aivan kukkulakääpiömäiset juomingit, joiden seurauksena seuraava päivä menee kauheassa krapulassa.
Matkaan
5. päivä kesäkautta ryhmä lähtee liikkeelle Mardanakista. Mukana on neljä vuohta kantoeläiminä. Lisäksi Madawanilla on viestinviejävaris, älykäs lintu joka löytää sekä kotiin, että takaisin lähtöpaikkaansa. Kantamuksia on kääpiömittasuhteissa kohtuullisesti, tarkoitus on pystyä etenemään kohtalaisella vauhdilla.
Päivä on pilvetön ja läkähdyttävän kuuma. Mardanakista suunnataan etelään. Ryhmä pysyttelee vuoriston juuressa olevilla kukkuloilla ja siellä kasvavassa ikivihreässä metsässä. Vaikka alempana onkin lämpimämpää, puut tarjoavat varjoa. Maa viettää täällä yhä jyrkästi alaspäin. Etelään matkatessa vuoristo on vasemmalla puolella, ja metsän reunasta 20 - 100 metriä korkea vanhaa kiveä oleva jyrkänne kohoaa melkein suoraan ylöspäin.
Paikallinen kasvillisuus ja eläimistö on tuttua. Kallolintuja kirkuu puissa, ja pieniä kuusijalkaisia otuksia vipeltää aluskasvillisuuden seassa. Välillä näkyy isompien olentojen jälkiä -- luultavasti tällä alueella on häärännyt ainakin kuusisika, tosin se on saattanut joutua Mardanakin metsästäjien saaliiksi. Metsä ei ole erityisen vaikeakulkuista, ja siellä täällä on eläinten tekemiä polkuja.
Kuten aina uudessa maailmassa, päivän pituus yllättää. Ryhmä pysähtyy muutaman tunnin jälkeen purolle vilvoittelemaan, ja pitää jalkojaan kylmässä vedessä. Vuohet seuraavat Madawania uskollisesti, eivätkä niiden taakat niitä hidasta. ajan tappamiseksi pelataan noppaa ja korttia, Kivilcim toteaa ettei suostu pelaamaan retken aikana rahasta ja kertoo pienen tarinan siitä kuinka voitti rataslukko muskettinsa soturilta Tauon aikaisessa hiljaisuudessa huomataan, että kaukaa kuuluu ääntä, kuin ulvovaa moniäänistä laulua. Esitetään arvio, että se saattaa olla lähtöisin jotuista. Laulu kestää minuutteja, ja sen jälkeen siihen vastaa toinen laulu toisesta suunnasta. Veikataan, että jotut ovat kiivenneet metsästä sieltä täältä kohoavien jyrkänteiden päälle, ja niiden ääntely saattaa täältä kuulua jopa kahdenkymmenen kilometrin päähän. Eri jotuheimot saattavat tällä tavoin viestiä keskenään. Jotuista tiedetään oikeasti vielä aika vähän, eikä niiden kanssa ole edes kunnolla yhteistä kieltä.
Vilvoittelun ja syömisen jälkeen jatketaan. Vuorenseinämä kaartaa länteen, ja ryhmä jatkaa sen seuraamista. Toinen pysähdys seuraa sisäisen kellon mukaan illalla, mutta tietenkin uudessa maailmassa on vasta iltapäivä, ja nukkumaanmenon sijasta edessä on vielä yksi neljän tunnin marssirupeama. Yli 20 kilometrin taivaltamisen jälkeen aurinko alkaa viimein laskea.
Turvallista leiripaikkaa haetaan. Ailean keksii 8 metrin korkeudessa rinteessä V-kirjaimen muotoisen halkeaman, joka on sekä näkösuojassa että tarjoaa hyvän näkyvyyden alas laaksoon. Ryhmä kiipeää halkeamaan. Muutaman metrin yläpuolella halkeamassa on jumissa suuri lohkare, joka tarjoaa katon pään päälle. Kuitenkaan mitenkään mukava paikka halkeama ei ole. Vuohet kiipeävät lohkareen päälle yöksi, kääpiöt jäävät hankalaan halkeamaan.
Auringon laskiessa metsään nousee sankka sumu. Madawan ottaa ensimmäisen vahtivuoron, ja saman tien nukahtaa. Ailean herää muutamaa tuntia myöhemmin ja tajuaa, ettei kukaan ole vahdissa, ja että Madawan on melkein pudonnut halkeaman reunalta nukkuessaan. Hän herättää nuoren kääpiön ja patistaa tämän nukkumaan kunnolla. Madawan on haljeta häpeästä, eikä Aileanin tyly käytös ainakaan auta asiaa.
Hieman ennen auringonnousua vuohet laskeutuvat ylhäältä halkeamaan, ja pian tämän jälkeen alkaa sataa rankasti. Halkeama on kyllä sateensuojassa, mutta neljän kääpiön ja vuohen ahtautuminen sinne on hankalaa. Vuohet eivät edes hirveästi piittaa siitä, mitä tuuppivat sarvillaan, ja pari kertaa joku kääpiöistä meinaa pudota ulos halkeamasta. Aamun tunnit kuluvat vähän tukalissa merkeissä, matkaan ei kannata lähteä, koska sateella ulkona on liukasta ja vaikeakulkuista. Lopulta pilviin ilmestyy rako ja sade hellittää sen verran, että ryhmä jatkaa matkaa.
Tuntemattomille maille
Vuorenjuurta seuraten edetään länteen. Siellä saavutaan useita satoja metrejä leveään, pohjois-eteläsuuntaiseen laaksoon. Etelästä sinne putoaa jylisevä vesiputous, yhteensä ainakin 70 metriä korkea. Laakson pohjalla se muuttuu Oujnakel-joeksi, joka virtaa pohjoiseen. Vesi on turkoosinväristä ja virtaus on voimakasta. Joki on vain neljä metriä leveä, mutta päätellen vesimassoista se on hyvin syvä, ja virtaus vesi ylitystä yrittävän kääpiön mukanaan. Vedessä saattaa olla kaloja, mutta pinnan alle ei näe. Curaig ottaa vedestä näytteen, mutta mitään odottamatonta ei pienessä määrässä ole.
Ailean tietää paikan. Vesiputouksen yläpäässä, ehkä sata metriä tästä ylöspäin, sijaitsee kaivosleiri Uhma, ja sen alta löytynyt luolasto ja hopeakaivos. Runsaat parikymmentä kilometriä pohjoiseen on kahlaamo, josta joen voi ylittää. Eri reittejä pohditaan, ja lopulta päädytään seuraamaan jokea pohjoiseen ylityspaikan toivossa.
Laakso on helppokulkuista ja näkyvyys on hyvä. Parin kilometrin jälkeen joesta nousee kaksi kivenlohkaretta, joiden välissä on ehkä puolentoista metrin rako. Joen voisi ylittää tästä, mutta ihan helppoa se ei ole. Curaig heittää köyden joen yli ja saa aikaan köysiavustetun ylityspaikan, jolla joesta pääsee yli kastelematta jalkojaan. Vuohet eivät köysiä tarvitse, ne hyppäävät ketterästi raon ylitse. Köysi jätetään paikalleen, ja paikka merkitään karttaan nimellä Kahden hampaan ylitys.
Oujnakel-joen ylittämisen jälkeen ryhmä on oikeasti alueella, jossa kukaan ei ole vielä käynyt, joskin kaivosleirin tuntumasta tänne on katseltu. Jokilaaksosta noustaan ylös takaisin vuoren juurella kasvavaan metsään. Kulku jatkuu länteen. Laakson huipulla olevan kukkulan päältä näkyy vuoristossa reunan tuntumassa oleva prominentti, korkea ja terävä huippu, varmaan yli 2000 metriä merenpinnan tasolta. Se nimetään Ylimmäksi hampaaksi [vai nimettiinkö?]. Matkan jatkuessa kuullaan taas oletettua jotulaulua, ja tällä kertaa sen alkuperäpaikaksi oletetaan Ylin hammas. Ilmeisesti jotut sitten päiväsaikaan kiipeävät korkeille paikoille laulamaan.
Ylin hammas on vielä melko kaukana. Ryhmä pitää pitkän keskipävälevon, ja sitten tallustaa toisen pitkän rupeaman illalla, ja päätyy lopulta melko lähelle Ylimmän hampaan juurta. Vuoriston reuna jatkuu yhä länteen päin, mutta näyttäisi siltä, että pian se taittuu etelään. Kivilcim katselee aluskasvillisuutta, ja epäilee, että tämä on seutua, jossa jotut metsästävät.
Illan tullen etsitään leiripaikkaa, joka olisi mukavampi kuin viimeyön ahdas halkeama. Metsästä löytyykin pari suurta kaatunutta puuta, joiden alla on sammalpohjainen maakuoppa. Se on hyvin näkösuojassa, ja pääsisäänkäynnin lisäksi sieltä johtaa ulos toinenkin kolo, jonka voi tukkia repulla niin ettei sieltä tule odottamattomia vieraita. Kuoppa on pehmeä ja miellyttävä paikka nukkua, ja lämpötilakin putoaa miellyttävän kääpiömäisiin lukemiin. Tulta ei tahdota tehdä: kuivamuonalla pärjää hyvin, ja kuopassa vuohien kyljessä on aivan riittävän lämmintä. illan pimetessä Kivilcim kertoo hyvin elävän oloisen tarinan vanhasta maailmasta, jossa kaksi ikääntyvää metsästäjää, kääpiö ja puuma, joutuvat lopulta ottamaan toisistaan mittaa vuoristossa.
Madawan ottaa taas ensimmäisen vahdin. Tällä kertaa hän on päättänyt pysyä hereillä. Hän nousee pois kuopasta ja seisoskelee pimeässä puiden lomassa. Taivaalla pienin Natu Azanurin kuista viilettää hirmuista tahtiaan, mutta puiden varjossa on pimeää. Noin tunnin vahtimisen jälkeen Madawanille tulee tunne, että lähellä liikkuu jotain suurta. Hän livahtaa alas kuoppaan ja herättää Aileanin. Molemmat kuuntelevat tarkkaan kuopan juurella, ja koettavat arvella, mitä pimeydessä voisi olla. Pitkän äänettömyyden jälkeen pimeydestä kuuluu yhtäkkiä kahinaa, kuin jokin suuri lintu lähtisi liikkeelle, ja sitten kuuluu terävä napsaus ja tömähdys. Puiden latvasta kuuluu lentoon lähtevän lintuparven ääni, sitten hiljaisuus palaa.
Enempää ei kuulu. Kääpiöt pysyvät hiljaa, Madawan luovuttaa lopulta vahdin Aileanille. Loppuyö menee ilman välikohtauksia.
Auringon noustua ryhmä kapuaa maakuopasta ja tekee aamiaista. Lähistöltä löytyy merkkejä siitä, että yön aikana kaksi jotua on pyydystänyt suuren metsälinnun, paikallisen metson tapaisen tai vastaavan. Jotut olivat kulkeneet hyvin läheltlä kääpiöitä, ja he liikkuivat metsässä varsin äänettömästi. Mieleen tulee, että kaikilla kerroilla kun jotut ovat olleet kääpiöiden kanssa missään melkein-yhteenotoissa, on ollut yö.
Pelinjohtajan kommentteja
Eka peli: fiilistelyä, paljon yksityiskohtia ja hidasta käynnistymistä. Tämä oli tarkoituksellista, pelin maailma on erikoinen ja halusin, että pelaajilla on hyvä kuva siitä, millaisella seudulla he ovat. Muuten kampanjan rakenne on aika hiekkalaatikkomainen: on olemassa kartta, ja siinä voi mennä minne halutaan. Pari attraktoria kartalta löytyy, mutta en tiedä yhtään, mitkä niistä hahmoja päätyvät vetämään puoleensa. Ei välttämättä mitkään!
<-- Kampanjan valmistelut - Azanur s02e02 -->
CategoryPelit
