Revision [382]
This is an old revision of Azanur07 made by AdminDare on 2021-04-17 19:28:10.
Azanur 7: Karavaani
<-- 06: Diplomaatit - 08: -->
Toublesjan kaupunki, 31. varaiskylvöä, ilta, vuosi 1808 bocsien valtakunnan perustamisesta
Trakien illanvietosta ryhmä palaa majatalomajoitukseensa. He eivät ole ehtineet olla sellä kuin tovin, kun paikalle pelmahtaa Ultak, silminnähden kiihtyneenä. Hänen puheestaan lopulta ymmärretään, että Ondulf on pulassa - jotut ovat vieneet hänet. Kääpiöryhmä valmistautuu lähtemään etsimään, kun Ondulf ilmestyy itsekin paikalle, vähän hengästyneenä mutta kunnossa. Hän keroo, että joukko jotuja ympäröi hänet ja kuljetti hökkelikyläänsä, ilmeisesti ryöstöaikeissa. Kuitenkin jotut olivat pyrkineet nappaamaan kaikki kääpiöt, eivät vain yhtä. Ondulf oli yrittänyt ensin neuvotella roskaväeksi kutsumiensa kaapparien kanssa, mutta kun tämä ei onnistunut, hän oli pamauttanut yhdeltä kuonon lyttyyn ja paennut. Jotut olivat seuranneet, mutta kääntyneet takaisin kun Ondulf oli päässyt muuria kiertävän partion luokse.
Kääpiöt toteavat olleensa vähän liian varomattomia täällä, ja päättävät nostaa valppauttaan. Yöllä pidetään vartiota, mutta ainakaan täällä paremmalla puolella jokea ei kukaan tule häiritsemään.
Kauppasopimuksia
Aurinkojen noustua kääpiöille tulee viestintuoja. Viljalasti voidaan luovuttaa tänään, mutta lopullinen luovutus tapahtuu kuninkaan palatsissa kukkulalla. Kuningas itse tahtoo tavata kääpiöt aamupäivästä. Seuraa metallien kiillotusta ja partojen harjausta, sekä pari tuntia valmistautumista. Sitten kääpiöt marssivat puoli kilometriä palatsikukkulan juurelle. Kuten mikään muukaan täällä, se ei ole erityisen jyrkkä, ja sinne johtaa leveä tie, huolellisesti tasoitettua savea. Palatsialueen reunalla pari sotilasta ottaa kääpiöt vastaan. Ultak esittää ryhmän asian, ja sotilaat ohjaavat heidät läheiseen paviljonkiin odottamaan. Palatsialueen talot ovat samanlaisia pylväin ja kankain rajattuja rakennuksia kuin muukin Toublesja; palatsi itse on valtava kahdeksankulmainen avoin katos, jota peittää siniseksi maalattu savitiili. Palatsialueella on käynnissä kaikenlaista hyörintää, ja koristeelliset värikkäät leijat lentävät sen yläpuolella.
Puolen tunnin odottamisen jälkeen kääpiöt ohjataan eteenpäin. Heidän seuraansa liittyy Tazdayt, kauppias, jonka kanssa he sopivat viljakaupoista. Tazdayt on pukeutunut koristeellisiin huiveihin kuninkaan tapaamista varten. Katetussa palatsissa ilma on miellyttävän viileää. Rakennelman keskellä on taivaalle avoin tila, jonka keskellä seisoo uljas kivinen soturibocsapatsas, hienointa kivityötä mitä täällä on nähty. Itse kuningas on kookas bocsa koristeellisessa kypärässä, ja hänellä on mukanaan lähimmät avustajansa. Salissa on paikalla myös tuttu henkilö, eilisiltana Ondulfin tapaama arkkitehti Mazienin, joka on häärimässä patsaan kimpussa. Mazien näyttää vähän yllättyneeltä Ondulfin saapumisesta, mutta tervehtii tätä ja tämän seuruetta.
Kääpiöt esitellään, ja heille esitellään kuningas sekä hänen avustajansa. Tarjoillaan juotavia, ja kuningas Seghada alkaa jutella kääpiöiden kanssa. Kaupungin kuningas ei ole kovin kimuranttien sosiaalisten kiemuroiden takana, vaikka keskustelu onkin hidasta kielivaikeuksien vuoksi. Alun tavallisten kysymysten vuoksi kuningas alkaa tentata kääpiöiden sotilaallisista saavutuksista: metallipanssarit ja teräsaseet kertovat hänelle, että kääpiöt ovat sotataitoista kansaa, ja kuningas itsekin vaikuttaa soturilta, joten hän on kiinnostunut näistä aspekteista. Selvästi hän yrittää samalla mittailla vähän kääpiöiden voimaa naapurina, muttei törkeän läpinäkyvästi; enemmän häntä kiinnostaa, miten noin pienet olennot taistelevat. Kuninkaalle kerrotaan taruja Vanhan maailman sodista, avataan hieman kääpiöjalkaväen perusdoktriinia, ja Skalti näyttää kirveenkäsittelyä. Ondulf mainitsee edellisiltana olleensa vaikeuksissa paikallisten jotujen kanssa, ja kuningas lähinnä huvittuu tästä. Hän toki sanoo, että jotuja pitää aina välillä muistuttaa paikastaan, vaikka onkin sitä mieltä, että Ondulf on varmasti suuri taistelija, koska hän on paljon jotuja pienempi ja silti selvisi näiden kynsistä.
Paikalla on myös vaaleaturkkinen geldirus, palvelija nimeltä Opo, joka tuo kuninkaalle juotavaa ja syötäviä. Kuningatar Cabhaa mainitsee joidenkin sanoneen, että kääpiöt saattaisivat olla sukua geldiruksille, mutta tälle tuhahdellaan. Kysytään, ovatko kääpiöt sukua jollekin muulle kansalle, mutta tähän vastataan ympäripyöreitä.
Jossain vaiheessa Esme panee merkille Mazienin patsastyöskentelyssä erikoisia piirteitä. Mazienilla on kädessään lyhyt koristeellinen keppi, jonka päässä näkyy välillä outoa kimallusta, ja patsaassa näkyy vastaavaa kimallusta. Hän tajuaa, että patsaassa olevat halkeamat ja kulumat näyttävät korjautuvan kuin itsestään niissä paikoissa, joissa kimallusta esiintyy. Hän osoittaa tämän muille, ja Ondulf poistuu kuninkaan luota katsomaan tarkemmin. Todellakin Mazien liikuttelee keppiä ja patsaan lohkeamiskohdissa näkyy kullanväristä loistetta, ja sitten lohkeamat tasoittuvat. Näyttää siltä, että tähän käytetään samanlaista kultaista pölyä, johon kääpiöt ovat aiemminkin törmänneet.
Kuningas Seghada jaksaisi tentata kääpiöitä näiden sota-asioista vaikka miten kauan, mutta kauppias Tazdayt tahtoisi edetä liiketoimiensa pariin. Niinpä lopullinen kauppa tehdään: kulta vaihtaa omistajaa, ja kuningas määrää kääpiöille annettavaksi näiden lunastama määrä yemekin jauhoja ja jyviä, sekä kärryt ja orjia kuljettamaan näitä puolimatkaan. Huoli rosvoista ilmaistaan, joten kuningas määrää mukaan myös kolme bocsasotilastaan.
Samalla kun viljaa pakataan säkkeihin palatsia ympäröivistä viljasiiloista, Ondulf juttelee Mazienin kanssa patsaan korjauksesta. Mazien käyttää selvästi kultapölyä patsaan korjaamiseen, ja näyttää ohjaavan sitä kepillään. Tarkempi metodi jää kuitenkin hämäräksi. Kultapölystä puhellaan hieman; sitä on niin vähän, ettei sillä voi korjata siltaa, ja se kaikki kuuluu kuninkaalle. Se on myös todella arvokasta: patsaan pintavauriot korjattiin muutamalla lusikallisella. Mazienia on opettanut sen käytössä vanha arkkitehtimestari, joka asuu Toublesjan pohjoislaidalla. Kultapölyn alkuperä on salaisuus.
Kotiinpäin
Viljaa ostetaan kärrykaupalla. Sitten, päivän ollessa kuumimmillaan, karavaani lähtee Toublesjan halki ja kohti itää. Kääpiöt kävelevät hitaasti, ja kuumuus saa lopulta heidät luovuttamaan ja nousemaan viljalastin päälle. Sadrak saa auringonpistoksen, jota Gunnleif lääkitsee. Tiellä näkyy muitakin kulkijoita, mutta Toublesjan sotilaiden vahtimaa karavaania ei kukaan tahdo häiritä. Karavaani yöpyy tien päällä. Seuraavana päivänä matka jatkuu, ja melko pian saavutetaan Oujnakel-joen ylittävä kivisilta. Oujnakelin toiselle puolelle olisi määrä saapua kääpiöiden tienrakennuspartio, mutta ainakaan vielä näitä ei näy.
Vankkurit viedään sillan yli. Esme, Ondulf ja Gunnleif lähtevät metsään aikeenaan yhyttää kääpiöiden rakennuspartion. He liikkuvat kevyin varustein ja mahdollisimman nopeasti. Sadrak, Skalti ja bocsat jäävät lastin luo vartioon.
Metsässä Esme toteaa, että tätä polkua pitkin on kulkenut bocsia, pari kolme kappaletta. Suuret olennot jättävät metsään ilmeisiä jälkiä. Parin tunnin jälkeen edestäpäin kuuluu laukan ääniä. Kääpiöt piiloutuvat mättäikköön. Pian kolme bocsaa laukkaa heidän ohitseen, matkalla takaisin tien suuntaan. He ovat aseistautuneet keihäillä, mutta mitään univormumaista yhteisasua heillä ei ole, ja yksi näyttää olevan haavoittunut. Pahinta peläten kääpiöt jatkavat eteenpäin.
Puolen tunnin kuluttua he kohtaavat tienraivaajien etupartion. Se on käynyt taistelun bocsien kanssa; kääpiöiden kertoman mukaan bocsat hyökkäsivät heidän kimppuunsa, mutta kaikki eivät varauksetta luota kukkulakääpiöiden sanaan. Pari pioneeria on haavoittunut, mutta Gunnleifin parantajan taidoilla he ovat pian taas jaloillaan. Varsinainen tienraivausporukka on myös paikalla. Tie ei ole vielä kovin kummoinen, mutta se kulkee joen viertä, ja tarkoitus on käyttää lauttoja viljalastin kuljettamiseen. Rakennustöitä johtava Bifur Jarlinpoika Miekkametsän klaanista arvelee, että pioneeripartio saavuttaa bocsien niityn iltaan mennessä.
Esme, Gunnleif ja Ondulf palaavat takaisin, ja kertovat kuulumiset. Lastin luona odottaneet ovat nähneet metsästä palaavan bocsakolmikon, joka laukkasi tielle ja kääntyi itään päin. Oujnakel-joki on Adteizougin ja Toublesjan maiden raja, ja kääpiöiden tie tulee Adteizougin puolelle jokea. Joki on melko leveä, ja sen ylittäminen muualta kuin kivisillalta on vaikeaa.
Tosiaan iltapäivästä havaitaankin, että idästä päin on nousemassa pölypilvi: bocsia on tulossa tietä pitkin. Varmuuden vuoksi karavaani siirtyy Toublesjan puolelle siltaa. Tosiaan pian sillan luokse karauttaa puoli tusinaa bocsasotilasta, oletettavasti Adteizougin väreissä. Ryhmä jää omalle puolelleen siltaa, ja mylvii jotain karavaanille, johon toublesjalaiset vastaavat. Oletettavasti tämä on jonkinlaista normaalia kukkoilua; kukaan ei vaikuta suoraan haluaan heittäytyä mihinkään aseelliseen konfliktiin.
Kääpiöt seuraavat sanaharkkaa tovin, ja käyvät sitten itse keskustelemaan Adteizougin sotilaiden kanssa. He kertovat olevansa kauppakaravaani ja olevansa viemässä lastia kotiinsa. Adteizougin sotilaiden johtaja toteaa, että heidän karavaaninsa on tervetullut saapumaan Adteizougin maille ja ottamaan vastaan heidän suojeluksensa. He kysyvät mitä lastina on, ja sanovat ottavansa muutaman säkin sitä verona. Tämä ei kokonaisuudessa paljonkaan tunnu. Kääpiöt eivät kuitenkaan ole ylittämässä siltaa ennenkuin tienrakennuspartio saapuu.
Tienrakentajia ei kuulu iltaan mennessä. Aurinkojen laskiessa adteizougilaiset kyllästyvät odottelemaan, ja lähtevät laukkamaan kotiinsa päin; he lupaavat tulla aamulla takaisin.
Pelinjohtajan kommentteja
kesken
Kampanjan ensimmäinen kausi on päättynyt.
<-- 06: Diplomaatit - 08: -->
CategoryPelit
