Azanur 1: Uusi maailma


02: Susijättiläiset -->


 (image: http://azanur.karmavector.org/images/group_nobackgound.jpg)

Ensimmäinen päivä


Ugog Nalimin 1500 kääpiöstä vain kaksisataa on hereillä. Ruhtinaan tutkimusministeri, kapteeni Asadir, on kerännyt viiden hengen ryhmän, joille annetaan tehtäväksi tehdä ensimmäinen tunnustelu vieraaseen maailmaan. Ensimmäinen tavoite on varmistaa, että lähiseutu on turvallinen, ja toinen tavoite on löytää jokin keino ruokkia linnakkeen koko asujaimisto.

Ryhmän jäsenet ovat tiedustelija Esme Esrinintytär, jumaluusoppinut ja mystikko Sadrak Amasiantytär, soturi Skalti Dorinpoika, Rautaportin klaanista, kasvitieteilijä Gunnleif Geirlaugsbur, Kivitaulun klaanista sekä seppä ja rakentamismestari Oldulf Lieka Agilinpoika, Väsymättömän klaanista. Ryhmä astuu ulos Ugog Nalimin linnakkeesta tuntemattomalle maaperälle.

Ikkunoista on jo nähty, että linnake on keskellä vuoristoa. Sen sipulirakenteesta suurin osa on edelleen maan alla; kukaan ei täysin tiedä, miten tämä on tapahtunut. Maassa on lunta ja ilma on viileää, muttei epämiellyttävää. Ryhmä päättää ensimmäiseksi suunnata korkealle tarkkailupisteelle nähdäkseen, mitä seudulla on.

 (image: http://azanur.karmavector.org/images/kauriit.jpg) Päivän ajan ryhmä taivaltaa poluttomassa vuoristossa. Mitään merkkejä asutuksesta ei näy. Kasveja löytyy, ja Gunnleif kerää niitä; taivaalla näkyy lintuja ja rinteillä kasveja syöviä eläimiä. Kaukoputkilla huomataan, että maaeläimillä on kuusi jalkaa ja erikoinen pää. Linnuilla ei ole nokkaa, vaan niiden pää näyttää paljaalta ja luiselta.

Rinteelle nouseminen on vaikeaa, mutta yhteen köytettynä ryhmä suoriutuu siitä. Uuden maailman päivä on pitkä - kokonaisuudessaan päivänkierto kestää 29 tuntia. Kun kääpiöt toteavat, että marssi on aika päättää, aurinko on vielä korkealla. Tässä vaiheessa ryhmä on selvinnyt kilometrin ylemmäs linnakkeesta, ja tasanteella korkealta vuorenrinteeltä aukeavat näkymät kauas. Idässä vuoret kohoaat ja muuttuvat kokonaan lumen peittämiksi. Lännessä sen sijaan rinteet laskeutuvat, ja vain muutamien kilometrien päässä alkaa metsä. Kaukana näkyy myös jokilaakso. Tämä todetaan suunnaksi, johon mennään.

Pohjoisessa kaukoputkella tarkkailemalla huomataan ehkä kymmenen kilometrin päässä kivimuodostelma, joka näyttää rakennetulta - kuin säännöllisen muotoisia torneja, jotka kohoavat vuoristosta. Joku manaa haltioita. Pikkulintu pyydystetään, ja Gunnleif avaa sen. Se on varsin erilainen kuin linnut, joihin kääpiöt ovat tottuneet.

Ondulf pohtii vartiopaikkojen parhaita sijainteja. Korkealle tasanteelle voisi perustaa etätarkkailupisteen, vähän alemmas lähipisteen.

Teltta pystytetään. Yö on niin pitkä, että kaikki ehtivät suorittaa kolmen tunnin vahtivuoron. Sadrak laskee kuita - niitä on ainakin neljä - ja on tuntevinaan, että jokin tarkkailee häntä. Mitään sivilisaation merkkejä ei yössä näy.


Toinen päivä


Ryhmä herää ennen auringonnousua. Pitkä vuorokausi on haastava matkustamisen kannalta. Ruoka on edelleen samaa kuivapöperöä, jota linnakkeelta on saatu mukaan, eikä polttopuuta ole löytynyt. Kun aurinko nousee, ryhmä laskeutuu vuoren pohjoisrinnettä alas ja suuntaa ylhäältä scoutattua reittiä käyttäen länteen, kohti alarinnettä ja puita.

Matkan varrella Esme on erottavinaan vuoren rinteessä keinotekoisen näköisen muodon. Hän käy tutkimassa lähempää. Muoto plajastuu ainakin 50 metriä korkeaksi pylvääksi, joka näyttää hylätyltä ja puoliksi romahtaneelta; toinenkin samanlainen huomataan.

Suunnilleen puolenpäivän aikoihin ryhmä löytää jyrkänteen, jonka alla alkaa metsä. Matalasta kohdasta se seikkailee alas, ja pääsee harvaan, ikivihreän oloiseen metsään. Vuoristopuroja on paljon, ja veikkaus on, että lumi on sulamassa. Käynnissä voisi olla alkava kevät. Puiden myötä muukin kasvillisuus lisääntyy, ja Gunnleif kerää näytteitä innokkaasti. Ondulf mittailee metsää puuvarantoa ja kaskeamista silmälläpitäen. Vaikka maa on vinoa ja ollaan edelleen aika korkealla, jo täällä voisi varmaan käynnistää jonkinlaisen kaskiviljelyn ja hankkia ruokia kääpiöille. Syvemmällä metsä tihenee, ja kaukana tiedetään olevan vuorelta nähty jokilaakso. Pari puuta kaadetaan polttopuiksi sekä näytteiksi.

 (image: http://azanur.karmavector.org/images/kuusisika.jpg) Esme kuulee lähistöltä suuren eläimen. Skalti on valittanut heikosta muonasta, ja hänet päästetään metsästämään. Parinsadan metrin päästä löytyykin hurjan näköinen aluskasvillisuutta tonkiva elikko, suunnilleen kääpiön kokoinen. Skalti ampuu sitä jousella, ja eläin raivostuu tästä. Se juoksee Skaltia päin, ja metsästäminen muttuu kirveskahakaksi. Sen mylvintään vastaa toinen samanlainen eläin, joka rynnistää muita kääpiöitä kohti. Rauhallinen Ondulf kopauttaa vihaista eläintä päähän kirveensä tylpällä puolella, ja suunnilleen pelkällä liikkumattomalla asenteella hätyyttää sen pois. Skaltikin saa lopulta oman eläimensä hengiltä, vaikka itsekin ottaa kolhuja. Kuusisiaksi nimetty eläin avataan ja valmistetaan ruuaksi; ainakin 60 kilon painoisessa ruhossa riittää syötävää.

Vaikka päivä vain jatkuu, ryhmä toteaa saavuttaneensa ensimmäiset tavoitteensa, ja lähtee takaisinpäin, kuusisian lihaa mukanaan. Yö vietetään metsän laidassa.

Kolmas päivä


Sadrak on yön aikana tajunnut, mikä häntä on tarkkaillut: se on ollut pienin useista taivaalla olevista kuista. Nyt hän näkee unta, jossa kuu tulee lähemmäksi, ja paljastuu kasvoiksi, joissa ei ole kuitenkaan silmiä eikä suuta. Hän ei tiedä vielä mitä tämä tarkoittaa.

Paluumatkalla päätetään käydä tarkistamassa pohjoisessa näkynyt epäilty rakennus. Vuoristossa taivalletaan tuntikausia, useiden korkeiden kivipylväiden välissä. Ondulf keksii, että kyseessä on vanha, korkealle rakennettu valtavan pitkä silta, joka on satoja vuosia sitten romahtanut. Silta -- tai ehkä paremminkin pylväiden varaan korotettu tie -- on ollut kymmeniä metrejä maanpinnan yläpuolella, ja rakennustyön jälki on hyvää.

Romahtanut tie johtaa rauniolle. Se on korkealla ylängöllä sijaitseva kivinen linnoitus, aggressiivisen näköinen, täynnä eri suuntaan osoittavia teräviä muotoja. Se näyttää hylätyltä ja osittain raunioituneelta: linnut pesivät sen torneissa. Linnakkeen juurelta löytyy palasia kullanväristä metallia, jotka voisivat olla pala vaikkapa panssaria - mutta niitä on liian vähän, että tätä osattaisiin sanoa varmasti.

Ainakin etelästä katsottuna romahtanut tie näyttää ainoalta tavalta päästä sinne sisään: toinen vaihtoehto olisi kiivetä viisikymmentä metriä pystysuoraa kiviseinää. Päätetään olla yrittämättä tätä tältä erää, ja suunnataan takaisin kohti Ugog Nalimia.

Pitkät päivät ovat kuluttaneet kääpiöiden voimia, eikä kotiin päästä vielä aivan tänään vaikka marssi jatkuukin miltei auringonlaskuun saakka.

Neljäs päivä


Aamulla Sadrak huomaa, että hänen maagisten sormustensa kivet ovat vaihtaneet väriä, sinisestä kullanväriseksi. Tarkempi tarkastelu paljastaa, että kivien pintaan on tarttunut hyvin hienoa kullanväristä tomua. Samaa tomua löytyy Esmen perintökalleussormuksesta, sekä Gunnleifin klaanikirjasta. Veikataan, että tomu on jotenkin kiinnittynyt nimenomaan asioihin, joissa on maagista mahtia. Pieni määrä tomua löytyy myös eräästä Gunnleifin vesinäytteestä.

Ryhmä marssii viimeiset kilometrit Ugog Nalimille. Linnake on entisensä. Kapteeni Asadirille pidetään pitkä selonteko löydöistä, ja kuusisian liha annetaan yhteiseen käyttöön. Siitä päätetään tehdä juhlaillallinen samalle päivälle. Lihaa ei paljon kaikille riitä, mutta sillä on arvoa merkkinä siitä, että täältä löytyy asioita, joita voi syödä.

Ennen illallista Esme on käymässä temppelillä. Siellä hän huomaa, että patsaiden ja pyhien kaarien metalliosiin on tarttunut hieman samanlaista kullanväristä pölyä, jota ulkoa löytyi.


Pelinjohtajan kommentteja


Vähän kankea ensimmäinen peli, mutta katsotaan lähteekö tämä tästä kulkemaan.

02: Susijättiläiset -->



CategoryPelit
There are no comments on this page.
Valid XHTML :: Valid CSS: :: Powered by WikkaWiki