Revision [195]
This is an old revision of Azanur01 made by AdminDare on 2020-04-05 08:07:12.
Azanur 1: Uusi maailma
Ensimmäinen päivä
Ugog Nalimin 1500 kääpiöstä vain kaksisataa on hereillä. Ruhtinaan tutkimusministeri, kapteeni Asadir, on kerännyt viiden hengen ryhmän, joille annetaan tehtäväksi tehdä ensimmäinen tunnustelu vieraaseen maailmaan. Ensimmäinen tavoite on varmistaa, että lähiseutu on turvallinen, ja toinen tavoite on löytää jokin keino ruokkia linnakkeen koko asujaimisto.
Ryhmän jäsenet ovat tiedustelija Esme Esrinintytär, jumaluusoppinut ja mystikko Sadrak Amasiantytär, soturi Skalti Dorinpoika, Rautaportin klaanista, kasvitieteilijä Gunnleif Geirlaugsbur, Kivitaulun klaanista sekä seppä ja rakentamismestari Oldulf Lieka Agilinpoika, Väsymättömän klaanista. Ryhmä astuu ulos Ugog Nalimin linnakkeesta tuntemattomalle maaperälle.
Ikkunoista on jo nähty, että linnake on keskellä vuoristoa. Sen sipulirakenteesta suurin osa on edelleen maan alla; kukaan ei täysin tiedä, miten tämä on tapahtunut. Maassa on lunta ja ilma on viileää, muttei epämiellyttävää. Ryhmä päättää ensimmäiseksi suunnata korkealle tarkkailupisteelle nähdäkseen, mitä seudulla on.
Päivän ajan ryhmä taivaltaa poluttomassa vuoristossa. Mitään merkkejä asutuksesta ei näy. Kasveja löytyy, ja Gunnleif kerää niitä; taivaalla näkyy lintuja ja rinteillä kasveja syöviä eläimiä. Kaukoputkilla huomataan, että maaeläimillä on kuusi jalkaa ja erikoinen pää. Linnuilla ei ole nokkaa, vaan niiden pää näyttää paljaalta ja luiselta.Rinteelle nouseminen on vaikeaa, mutta yhteen köytettynä ryhmä suoriutuu siitä. Uuden maailman päivä on pitkä - kokonaisuudessaan päivänkierto kestää 29 tuntia. Kun kääpiöt toteavat, että marssi on aika päättää, aurinko on vielä korkealla. Tässä vaiheessa ryhmä on selvinnyt kilometrin ylemmäs linnakkeesta, ja tasanteella korkealta vuorenrinteeltä aukeavat näkymät kauas. Idässä vuoret kohoaat ja muuttuvat kokonaan lumen peittämiksi. Lännessä sen sijaan rinteet laskeutuvat, ja vain muutamien kilometrien päässä alkaa metsä. Kaukana näkyy myös jokilaakso. Tämä todetaan suunnaksi, johon mennään.
Pohjoisessa kaukoputkella tarkkailemalla huomataan ehkä kymmenen kilometrin päässä kivimuodostelma, joka näyttää rakennetulta - kuin säännöllisen muotoisia torneja, jotka kohoavat vuoristosta. Joku manaa haltioita. Pikkulintu pyydystetään, ja Gunnleif avaa sen. Se on varsin erilainen kuin linnut, joihin kääpiöt ovat tottuneet.
Ondulf pohtii vartiopaikkojen parhaita sijainteja. Korkealle tasanteelle voisi perustaa etätarkkailupisteen, vähän alemmas lähipisteen.
Teltta pystytetään. Yö on niin pitkä, että kaikki ehtivät suorittaa kolmen tunnin vahtivuoron. Sadrak laskee kuita - niitä on ainakin neljä - ja on tuntevinaan, että jokin tarkkailee häntä. Mitään sivilisaation merkkejä ei yössä näy.
Toinen päivä
Ryhmä herää ennen auringonnousua. Pitkä vuorokausi on haastava matkustamisen kannalta. Ruoka on edelleen samaa kuivapöperöä, jota linnakkeelta on saatu mukaan, eikä polttopuuta ole löytynyt. Kun aurinko nousee, ryhmä laskeutuu vuoren pohjoisrinnettä alas ja suuntaa ylhäältä scoutattua reittiä käyttäen länteen, kohti alarinnettä ja puita.
Matkan varrella Esme on erottavinaan vuoren rinteessä keinotekoisen näköisen muodon. Hän käy tutkimassa lähempää. Muoto plajastuu ainakin 50 metriä korkeaksi pylvääksi, joka näyttää hylätyltä ja puoliksi romahtaneelta; toinenkin samanlainen huomataan.
Suunnilleen puolenpäivän aikoihin ryhmä löytää jyrkänteen, jonka alla alkaa metsä. Matalasta kohdasta se seikkailee alas, ja pääsee harvaan, ikivihreän oloiseen metsään. Vuoristopuroja on paljon, ja veikkaus on, että lumi on sulamassa. Käynnissä voisi olla alkava kevät. Puiden myötä muukin kasvillisuus lisääntyy, ja Gunnleif kerää näytteitä innokkaasti. Ondulf mittailee metsää puuvarantoa ja kaskeamista silmälläpitäen. Vaikka maa on vinoa ja ollaan edelleen aika korkealla, jo täällä voisi varmaan käynnistää jonkinlaisen kaskiviljelyn ja hankkia ruokia kääpiöille. Syvemmällä metsä tihenee, ja kaukana tiedetään olevan vuorelta nähty jokilaakso. Pari puuta kaadetaan polttopuiksi sekä näytteiksi.
Esme kuulee lähistöltä suuren eläimen. Skalti on valittanut heikosta muonasta, ja hänet päästetään metsästämään. Parinsadan metrin päästä löytyykin hurjan näköinen aluskasvillisuutta tonkiva elikko, suunnilleen kääpiön kokoinen. Skalti ampuu sitä jousella, ja eläin raivostuu tästä. Se juoksee Skaltia päin, ja metsästäminen muttuu kirveskahakaksi. Sen mylvintään vastaa toinen samanlainen eläin, joka rynnistää muita kääpiöitä kohti. Rauhallinen Ondulf kopauttaa vihaista eläintä päähän kirveensä tylpällä puolella, ja suunnilleen pelkällä liikkumattomalla asenteella hätyyttää sen pois. Skaltikin saa lopulta oman eläimensä hengiltä, vaikka itsekin ottaa kolhuja. Kuusisiaksi nimetty eläin avataan ja valmistetaan ruuaksi; ainakin 60 kilon painoisessa ruhossa riittää syötävää.CategoryPelit
