azanur

This page is read only. You can view the source, but not change it. Ask your administrator if you think this is wrong.
====Azanur 02: Susijättiläiset====

[[Azanur01|&lt;-- 01: Uusi maailma]] - [[Azanur03| 03: Rauniot --&gt;]]

===Ensimmäinen tukikohta===

{{:paallikot.png?800}}
Linnakkeen heteillä olevat päälliköt (paitsi jostain syystä poissaoleva Blueboltin klaanin Teuta Healspondery) pitävät tiedusteluryhmän tuoman tiedon perusteella neuvoa. Tiedusteluryhmä, kapteeni Asadir, sekä Fundin Viljamestari ovat kuultavana. Ruhtinas etenkin pitää tärkeänä, että itsenäinen ruuantuotanto saadaan käyntiin, ja tämä näyttää mahdolliselta. Pohditaan myös, muodostaako havaittu raunio uhkan kääpiöille. Collwen o Ffordd on sitä mieltä, että ensi tilassa pitäisi etsiä paikallisia sivilisaatioita ja avata heihin kauppasuhteet, ja hän inttää tästä niin pitkään, että Breglof Harvahammas ärähtää hänelle: kääpiöt eivät aio avata mitään kauppasuhteita niin kauan kuin heillä ei ole mitään muuta kuin yksi linnake.

Neuvonpidossa Ondulf puhuu hieman protokollasta viittaamatta, mitä paheksutaan hiljaisesti.

Neuvonpidon jälkeen kapteeni Asadir antaa tiedusteluryhmälle seuraavan tehtävän: saattaa Fundin Viljamestari sekä Palavan klaanista olevat viljelijät paikkaan, jossa aletaan kasketa metsää. Tätä ennen Ondulf käy viemässä muutaman kukkulakääpiön retkellä havaitulle vartiopaikalle, ja antaa heille ohjeet alkaa rakentaa tietä sekä korkealla sijaitsevaa vartiotukikohtaa. Sitten hän yhyttää kaskeajien karavaanin.

Tiedusteluretken piirtämien karttojen perusteella 35 kääpiötä marssii 11 tuntia vuoristossa ja kallioilla, ja päätyy auringonlaskun aikaan paikkaan, jossa kalliot vähenevät merkittävästi ja ollaan ikivihreässä metsässä. Tämä oli alue, jonka arveltiin sopivan kaskeamiseen. Fundin Viljamestari määrää seurueen pysähtymään ja perustaa leirin. Soihtuja sytytetään, ja kaikkia kääpiöitä käsketään pysymään leirin alueella, eikä kenenkään pidä mennä yksin minnekään.

Gunnleif ja Esme lähtevät kuitenkin metsään keräämään näytteitä. Esmelle tulee nopeasti olo, että joku tarkkailee heitä, ja hän sanoo tämän Gunnleifille. Kaksikko palaa leiriin. Sadrak sanoo, että tämä on uhka josta on kirjoitettu, kenties jättiläisiä. Tiedustelutieto olisi arvokasta, ja Esme sanoo voivansa käydä katsomassa uudelleen. Sadrak siunaa tiedustelijan, ja tämä katoaa pimeyteen.

Esme hiipii öisessä, kuiden valaisemassa metsässä, ja lähestyy oletettuja tarkkailijoita tuulen alapuolelta. Hän haistaa suuren, karvaisen olennon - ja yhtäkkiä melkein törmää sellaiseen. Pimeässä hän erottaa vain, että se on yli kaksi metriä korkea ja kahdella jalalla kävelevä, ja on yhtä yllättynyt Esmestä kuin tämä hänestä. Esme kääntyy pakenemaan, ja hänen ohitseen lennähtää keihäs, joka jää puuhun pystyyn. Esme juoksee puiden väliin ja kadottaa keihästä heittäneen olennon. Hän palaa leiriin, ja kertoo mitä löytyi.

Keihäs kertoo, että kyseessä ei ole pelkästään eläin. Esmen arvio on, että kyseessä on korkeintaan kourallinen olentoja, ei mikään armeija. Vartioita vahvistetaan, ja tieto siitä, että metsässä on jotain vaarallista kiertää kääpiöiden kesken. Sadrakia pyydetään puhumaan hengellisiä hieman hermostuneille kääpiöille.

===Jokivarteen===

Uuden maailman yö kestää viisitoista tuntia, ja kääpiöleiri herää tunteja ennen auringonnousua. Yön aikana ei ole tapahtunut mitään odottamatonta. Fundin ja Ondulf ovat suunnitelleet metsän raivaamista ja paaluvarustusta, ja heti aamulla aamiaisen syömisen jälkeen Fundin pistää kääpiönsä töihin. Puita alkaa kaatua jo ennen kuin päivä valkenee.

Fundinilla ja hänen kääpiöillään on asiat hyvin hallinnassa, joten tiedusteluryhmä päättää lähteä länteen, kohti vuorilta näkynyttä jokea. Sinne on ehkä kymmenen kilometrin patikka. Lännessä maasto muuttuu taas kivikkoiseksi ja vähän hankalaksi, ja ryhmä marssii neljä tuntia kunnes se saavuttaa jokilaakson. Joki on parikymmentä metriä leveä ja vuolas, ja lehtipuut yltävät aivan sen rantaan saakka. On ilmeistä, että täällä on runsaasti kaikenlaista elämää.

Gunnleif kerää innokkaasti näytteitä. Sadrak pyytää kalankaltaisen otuksen joesta, jonka Gunnleif tutkii ja Skalti savustaa. Esme löytää eläinten jälkiä ja juomapaikan. Ondulf tekee kiekan joen yläjuoksulla ja arvelee sen soveltuvuutta vesivoiman käyttöön. Erään mutkan takaa hän näkee paikan, josta joki vuorilta saapuu: sinne on kymmenisen kilometriä, ja siitä näkyy korkea vesiputous.

Joen varresta löytyy kaksijalkaisten olentojen jälkiä - mahdollisesti eilisyönä nähtyjen olentojen? Vähän matkan päästä löytyy paikka, jossa ne ovat ylittäneet joen matalasta paikasta. Ryhmä lähtee tästä myös joen yli, ja jatkaa länteen. Maa alkaa taas kohota. Esme kiipeää puuhun katsellakseen ympäristöä, ja hän näkee muutaman kilometrin päässä savua: leiri tai pieni kylä, ei kaupunki. Tällä puolella jokea on polku, joka menee siihen suuntaan. Ryhmä päättää edetä lähemmäs, mutta poistuu polulta koska sitä varmaankin tarkkaillaan.

Muutaman tunnin ajan ryhmä taivaltaa terävien kallioiden pirstomassa ikivihreässä metsässä. Esmen suuntavaisto johdattaa ryhmää kierroksella, joka päättyy ehkä kilometrin päähän oletetusta leiripaikasta. Esme kiipeää täälläkin korkeaan puuhun -- ja säikäyttää luupäisen linnun, joka rääkyy kovaan ääneen tunkeilijalle. Esme kapuaa nopeasti puun latvaan ja toteaa, että hänen aiemmin näkemänsä savu on alle kiklometrin päässä. Kuitenkin linnun rääkyminen herätti varmasti jonkun huomion, ja pian paikkaa tullaan tutkimaan.

===Paikallisia===

{{:susiolento.png?400" }}Tiedusteluryhmä piiloutuu: muut maan tasalle, Esme puuhun. Parinkymmenen minuutin kuluttua metsän läpi saapuu neljä varovasti kulkevaa suurta kaksijalkaista olentoa. Ne muistuttavat jättimäisiä susi-ihmisiä, yli kahden metrin pitkiä nahkaisissa vaatteissa, aseina kivikärkisiä keihiäitä. Niistä jokaisella on kaksi päätä. Haistellen ja kuunnellen ne tulevat avorivissä, liikkuen yllättävän sulavasti hankalassa maastossa. Muutaman minuutin päästä ne saavuttavat kohdan, jossa kääpiöt piileksiät, ja varmaankin tulevat haistamaan nämä.

Ondulf tajuaa, että kohtaaminen on väistämätön, joten hän nousee ylös piilostaan. Susiolennot huomaavat hänet heti, ja murisevat, sekä heiluttavat uhkaavasti keihäitään. Ondulf kävelee rauhallisesti vähän lähemmäs, kädet levällään, ja ottaa repustaan pullollisen pontikkaa. Hän ottaa pullosta huikan, ja laskee sen sitten mättäälle. Sitten hän perääntyy sen luota.

Tulokkaat katselevat häntä epäluuloisesti, mutta eivät ainakaan heti hyökkää. Lauman johtaja, olennoista suurin, kävelee pullon luokse. Kivenkolosta tarkkaileva Sadrak tajuaa, että vaikka olennon oma varustus on hyvin alkeellista, tämä on nähnyt lasia aiemminkin. Olento tarttuu pulloon ja nuuhkaisee sitä. Nuuhkaissut pää nyrpistää nenäänsä, mutta sitten ottaa huikan. Olennon toinen pää näyttää huvittuneelta kun vahva kukkulakääpiöiden alkoholi potkaisee toista - ja Sadrak ymmärtää, että vaikka sudella on kaksi päätä, näistä kummallakin näyttäisi olevan ainakin jossain määrin oma mielensä.

Susilauman johtaja ei kuitenkaan tahdo näyttää heikolta omiensa edessä, ja päästää arvostavan haukahduksen sekä takoo käedllä rintaansa. Sen jälkeen hän heittää Ondulfin suuntaan pienen kimpaleen kuivattua lihaa. Ondulf poimii sen ja haukkaa sitä; se on sitkeää kuin mikä. Ondulf osoittaa omia teroittamattomia hampaitaan, ja susiolennot näyttävät nauravan tälle. Keihäät lasketaan ja käytös käy selvästi vähemmän aggressiiviseksi. Sitten Ondulf osoittaa toverinsa, jotka tulevat esiin piiloistaan. Susiolennot luimistelevat näille hetken, mutta kun kääpiöitä on vain viisi ja he ovat pienempiä kuin sudet, vihamielisyyksiin ei ryhdytä.

Sen sijaan susiolennot kaivavat repustaan nahkan, laskevat sen maahan, ja levittävät siihen tavaroita. Selvästi näillä olennoilla on rutiinia kaupankäyntiin, ja kun vihamielisyyksiltä on vältytty, sudet ryhtyvät mutkattomasti hieromaan kauppoja. He katselevat kääpiöiden metallivarusteita arvostavasti, ja Sadrakin antropologin osaaminen kertoo, että selvästi nämä olennot ovat nähneet metalleja ennenkin.

Pari tuntia hierotaan kauppoja. Sudet ostavat pieniä teräsveitsiä ja muita metalliesineitä, ja myyvät luusta tehtyjä primitiivisiä koruja, kuivattua sitkeää lihaa, simpukankuorien kaltaisia eläinten osia ja muita alkeellisia tavaroita. Esmellä on tottuneen helppoheikin otteilla mukana halpoja koruja ja lasihelmiä, joita hän vaihtaa susiolentojen kanssa. On selvää, että kaupankäynti on susiolennoille hyvin voitokasta, mutta kääpiöt varovat myymästä heille mitään pieniä veitsiä vaarallisempaa. Vaikka susien oma varustus on lähinnä kivikautista, lauman johtajalla näyttää olevan keihään lisäksi myös pronssinen kirves, melko taitavaa jälkeä. On luultavaa, että ainakaan tämä seurue ei ole sitä itse valmistanut. Sudet ilmaisevat selvää halua ostaa kääpiöiden rautaisia kirveitä - ei välttämättä juuri näitä kirveitä, mutta on selvää, että jos tulevaisuudessa tällaisia olisi tarjolla, heillä olisi kiinnostusta niihin. 

Yhteistä kieltä ei ole, mutta susilla tuntuu olevan rutiinia vaihtokauppaan. Esme on ainoa kääpiöistä, joka osaa matkia susien ääntelyä, ja hän onnistuu kehittämään ehkä kymmenen sanan sanavaraston näiden kieltä. Susille yritetään näyttää kuvia kuusijalkaisista sikaeläimistä, mutta nämä eivät tunnu ymmärtävän - mutta kun Esme matkii eläimen röhkivää ääntä, sudet kyllä tunnistavat sen.

Kääpiöiden sisäinen kello alkaa olla lähellä puoltayötä, vaikka aurinko on vasta iltapäivässä. Kaupankäynti päättyy. Susiolennot ovat kaataneet pienen puun ja leikelleet sitä veitsillään, ja kun ryhmät alkavat erota, puupölkky pystytetään maahan, kuin kauppapaikan merkiksi. Susien johtaja käy merkitsemässä sen virtsallaan, ja Ondulf, muiden kääpiöiden jonkinlaiseksi järkytykseksi, tekee samoin. Tämä saa susilta hyväksyvää murahtelua ja haukahtelua.

Seurueet eroavat. Kääpiöt jaksavat kävellä vielä pari tuntia, ja sen jälkeen he leiriytyvät.

===Takaisin kaskelle===

Kääpiöt nukkuvat illan ja alkuyön, ja heräävät levänneinä puolenyön aikoihin. Kuiden valossa he lähtevät taivaltamaan itään. Pitkän marssin aikana aurinko nousee, ja aamupäivän loppupuolella ryhmä saavuttaa Fundin Viljamestarin kaskipaikan. Tänne on puolentoista päivän aikana kohonnut paaluvarustusta ja kääpiöiden kirveiden alla on kaatunut melkoisesti metsää. Kaskeamisen savun tuoksu tuntuu. Mitään välikohtauksia täällä ei ole tapahtunut, ja kääpiöt ovat metsätöiden ohella saaneet metsästettyä vähän lihaa.

Fundinille kerrotaan kohtaamisesta susiolentojen kanssa. Fundin sanoo, että sana tästä on hyvä saada linnakkeeseen; siellä klaanipäälliköt voivat miettiä, mitä tehdä. Susiolennot ovat varmasti vaarallisia, joten kaskella vartioita kannattaa pitää vahvoina ainakin siihen saakka, kunnes paaluvarustus valmistuu.

Ryhmä miettii seuraavaa siirtoaan. Susiolennot ovat sen verran alkeellisia, että heidän kanssaan kääpiöt pystyvät neuvottelemaan voimakkaasta asemasta - mutta entä jos täällä on muitakin? Oliko susilla ollut pronssikirves vain jostain löytynyt muinaisjäänne, vai onko lähellä edistyneempiäkin sivilisaatioita? Todetaan, että nyt kun kaskeaminen on päässyt hyvään tahtiin, on tärkeää seuraavaksi tarkastaa ensimmäisellä retkellä löytyneet rauniot.

Ryhmä viimeistelee karttaa retkistään.

{{:map_at_02.png?800}}


===Pelinjohtajan kommentteja===

Tämä peli sujui jo paljon paremmin kuin edellinen. Olin itse etukäteen epäillyt, että alkuasukkaiden kanssa ajauduttaisiin taisteluun, mutta olin varautunut myös siihen, että näin ei kävisi.

Pelinjohtajana olin valtavan tyytyväinen siihen, miten kohtaaminen tapahtui: se tuntui sopivan epämääräiseltä ja hieman vaaralliselta. Samaten pidin siitä, että se ei mennyt kliseisen fantasiatarinan "eri näköiset tyypit ovat pahoja, tapamme ne kaikki" -linjalle, huolimatta siitä, että nämä olivat ensin koettaneet heittää Esmeä keihäällä.


[[Azanur01|&lt;-- 01: Uusi maailma]] - [[Azanur03| 03: Rauniot --&gt;]]


----
{{tag>pelit}}