<-- Azanur S04E05: Leveä polku etelään

Lähetystössä Ailean kiskotaan ensin ylös, kun Ondulf haluaa hänet mukaansa tekemään kunnostustyötä kaupungin perustuksissa. Muut kyselevät läheetystöltä asioita, ja todetaan, että Esme on paras vastaamaan heille. Diplomaattina, tulkkina ja vakoojana toimiva diasporakääpiö saapuukin lähetystölle aamupäivässä, ja vastailee ryhmän kysymyksiin.

Esme avaa muille Comresarin historiaa, joka käytännössä alkaa valtavasta hyönteisiä vastaan käydystä sodasta 800 vuotta sitten. Tässä sodassa luotiin maagiset haarniskat – Särkyneet – joista jokaisen sisällä on mahtavan drakkenhallitsijan sielu, ja jotka ovat taistelussa valtavan voimakkaita. Haarniskoita oli alun perin sata, mutta vuosisatojen aikana useita on kadonnut tai tuhoutunut. Kun haarniskaa asuttava olento kuolee, jotenkin, tämän perillinen vie haarniskan pääkaupunki Souzomeillesiin, jossa hänet vuorostaan istutetaan haarniskaan.

Hyönteisten kanssa on ollut kahakointia suuren sodan jälkeenkin, mutta vastaavan kaltaista koko mantereen yli pyyhkinyttä aaltoa ei ole näkynyt. Voisiko sellainen tulla uudelleen? Setseken ilmestyminen saattaisi olla merkki tällaisesta.

Esme esittelee erilaisten materiaalien pohjalta piirtämäänsä karttaa, ja kuulee geldirusten vanhasta kaivoksesta kätketyssä laaksossa pohjoisempana. Kääpiöt puhelevat pitkään. Esme sanoo, että Pauierton entisessä kaupungissa lounaan suunnassa on tuhottu hyönteisten pesä jota Sefrazer on aiemmin pitänyt silmällä; nyt kun Miekkametsän kääpiöt ovat vallanneet Sefrazerin, jatkuuko silmälläpito? Sefrazerissa pitäisi kuitenkin käydä, ehkä sieltä voi jatkaa Pauiertoon.

Courcilleneun perustukset ovat vanhemmat kuin itse kaupunki. Kun Ailean palaa, häneltä kysytään, näyttivätkö ne samanlaiselta kuin geldirusten kaivostyö vuorilla. Ailean on varma, että ei – kaupungin perustukset on tehty aivan eri logiikalla, lähes varmasti erilaisten olentojen toimesta.

Seuraavana aamuna seurue palkkaa bocsat vetämään kärryjä, ja lähtee niiden kyydillä kohti Sefrazeria. Courcilleneusta laskeudutaan vielä alemmas, ja lämpötila nousee lähes sietämättömän korkeaksi. Kärryissä matkustaminen ei ole ilman kuumuuttakaan suunnattoman mukavaa. Ailean on jäänyt Courcilleneuhin, Esme ja Takku ovat tulleet mukaan.

Pari päivää matkataan yhä villimmäksi käyvän kasvillisuuden halki. Nectan on innostunut kaikista erikoisista eläimistä, joita hän näkee ja kuulee. Leveillä teillä kulkee bocsien ja kneiprien vetämiä kärryjä, ja aina välillä viidakkoon on raivattu suuria aukioita, joilla on enimmäkseen bocsien viljelemiä peltoja tai laitumia. Kärryjä ja kuljettajaa vaihdetaan aina kylässä, ja tuloksena matka taittuu nopeasti. Yön ryhmä viettää bocsakylässä.

Toinen päiväkin menee kokonaan tien päällä. Taipaleen viimeiseen osaan bocsille pitää maksaa huomattavasti enemmän kyydistä Sefrazeriin asti, koska kylä on outo. Mukaan tulee pari aseistettua bocsaa turvahenkilöiksi. Kun ilta koittaa ja Sefrazer lähestyy, aukeaa suuri, raivattu peltoalue, mutta toisin kuin muualla, täällä on puisia, kääpiötekoisia vartiotorneja, joissa Miekkametsän vartija päivystää.

Toisen tornin kohdalla saattue pysäytetään, kun pari Miekkametsän kääpiötä suorittaa pikaisen tarkastuksen. Lähinnä he vain kysyvät, ketkä ovat tulossa, mutta Esme ainakin on tunnettu. Saattue ohjataan eteenpäin.

Aukioiden keskellä on kääpiötyötä oleva paaluvarustus, josta sopivan kaukana on bocsien teltta-asumuksia. Paaluvarustuksen keskellä kohoaa korkea kivinen torni, selvästi samaa tyyliä kuin Courcilleneu, mutta huomattavasti pienempi. Silti Sefrazer on suurin asutus Courcilleneun kaupungin jälkeen. Paaluvarustuksen portit avataan kääpiöille. Bocsakuljettajat lähtevät poispäin, vaikka joutuvatkin yöpymään Sefrazerissa.

Miekkametsän edustaja sanoo, että kenraali Varn Gorosson on kutsunut kääpiöt myöhäisillastamaan kanssaan. Sitä ennen ryhmä ehtii hieman peseytyä ja virkistäytyä. Takku ei tule torniin sisään, koska illan tullen hänen molemmat päänsä ovat hereillä ja hänellä on aika ja tilaisuus metsästää.

Tornin sisusta on drakkeniskaalassa, mutta huonekalut ovat kääpiökokoisia, ja talven aikana tänne on tehty jopa vähän kääpiömallista kivityötä. Miekkametsän viirit koristavat halleja. Kenraali Gorosson on jäyhä ja pidättyväinen vuorikääpiö, mutta sotilaana hänellä ei ole tuskallisen pitkiä rituaaleja – hän toivottaa vieraat tervetulleeksi, ja kaikki istuvat syömään.