<-- Azanur S04E04: Talvi

Kevät saapuu vuoristoon myöhään, mutta kun lumet alkavat viimein sulaa, kylässä vietetään kahdet häät. Aneira ja Ailean menevät naimisiin, samoin Madawan ja Nectan. Seremoniat pidetään pienen vesiputouksen lähellä, ja ne ovat lyhyet tasankokääpiöiden tapaan. Kivilcim puhuu khudzduliksi omituisia, ja kirjaimellisen käännöksen mukaan hän selittää kultaisesta tiestä pariskuntien edessä.

Hääjuhlallisuudet pidetään Baile Deargin taloissa. Juhliminen pysyy hyvin hanskassa. Kivilcim ottaa huostaansa Aneiran nuoret sisarukset ja vie Tuirenin kanssa heidät leiriytymään metsään yöksi. Curaig juhlii aamuun saakka.

Aneira ja siskot muuttavat Aileanin taloon, Nectan siirtää loputkin omat tavaransa Madawanin kotiin. Siskot jatkavat vielä kouluaan, mutta he tekevät myös töitä kylässä; vaikka he eivät olekaan vielä aikuisia, he ovat riittävän isoja työskentelemään.

Kevään alkaessa myös tienrakennuspartio on lähtenyt liikkeelle kohti etelää, ja viljakuljetukset Toublesjasta ovat taas alkaneet. Ainakin toistaiseksi Adteizoug ja Toublesja ovat väistäneet sodan. Kääpiödiplomaatti Safiirin klaanista on tehnyt tämän eteen töitä koko talven.

Curaig ja Madawan käyvät Välkkyvedellä tervehtimässä Takkua ja jotuheimoja. Takku on kasvanut talven aikana, ja on nyt aikuinen jotu. Hänellä ei kuitenkaan ole vielä kumppania tai lapsia, ja hän on innokas lähtemään taas seikkailemaan. Kääpiöt lupaavat ottaa hänet mukaan kun lähtevät. Curaig sekä SlanieTwynnellintytär palkkaavat jottuja tienrakennuspartion tiedustelijoiksi ja huoltojoukoksi. Huiislincin heimo, johon Takku kuului, oli kärsinyt vuoristossa, ja heidät saisi palkattua todella halvalla, mutta Slainen opportunismin ohikin Curaig neuvottelee jotuille aivan reilun diilin.

Lumien sulaessa ryhmä kaavailee ajatuksiaan. Kivilcim lupasi Braglof Harvahampaalle tuoda kääpiöt takaisin yhteen, ja tämä alkaa muodostamalla suhteet Miekkametsään. Vähintään etelään poistuneita kääpiöittä pitää varoittaa haltioista. Madawan on huolissaan hyönteisten uhasta. Muiden puuhien ohessa rakennellaan kirjekyyhkypalvelua Adteizougin suuntaan.

Kivilcim käy Ugog Nalimissa pyytämässä Helmivuoren klaanilta liinan, jolla hän viimeksi jäljitti näkykiveä, ja saa samalla kuulla Valgeirilta vähän näkykiven historiasta; se on kääpiöillä tuhansia vuosia vanhan kaupan tuloksena. Dokumentit tästä ovat jääneet vanhaan maailmaan. Kivilcim vierailee myös kaivoksella, jossa kevättulvat estävät työskentelyn. Hän hyvästelee Tuirenin, ja tämä johtaa hänet tulvineen käytävän läpi katsomaan hopeasuonta. Siellä vietetään hetki suudellen.

Aileanin reissun ajan Aneira aikoo valvoa pariskunnan talon laajentamista. Nectan taas ilmaisee halun lähteä mukaan – hän haluaa nähdä etelän kasvit ja eläimet. Nectan ei ole mikään kokenut seikkailija, mutta kyllä hän retkellä pärjäää siinä missä kuka tahansa kääpiö. Madawan suostuttelee hänet aseistautumaan kirveellä. Aneiran siskot pitävät huolta Madawanin talosta matkan ajan.

Ryhmä lähtee taivaltamaan etelätietä pitkin, mukana jälleen neljä kuormavuohta. Ensimmäinen etappi on Välkkyvesi, josta poimitaan mukaan Takku. Kulku etelään on tietä pitkin helpompaa kuin aiemmin. Joidenkin päivien jälkeen kohdataan tienrakennuskomppania (enimmäkseen kukkulakääpiöitä), joka on kovaa vauhtia raivaamassa reittiä etelään. Heillä on kuitenkin vielä satoja kilometrejä ennen kuin heidän tiensä kohtaa Courcilleneun tiet. Kokonaismatka Mardanakista Courcilleneuhin tulee olemaan liki 600 kilometriä.

Setsekepolku ällistyttää Nectania, jonka on vaikea edes kuvitella niin suurta hyönteistä.

Kulku etelään on tapahtumaköyhää. Sää suosii ja ilma lämpenee, kun vuoristosta laskeudutaan, ja päivisin kuuluu jotujen laulua. Ensimmäiset eläimet ovat palanneet setseken autioittamille alueille, muttta suurpedot eivät ole vielä maisemissa.

Kymmenen matkapäivän kohdalla käydään Kahn Paurin jotukylässä, jossa päällikkö Polun Kulkija ottaa kääpiöt vastaan. Päällikölle esitetään ajatus matkakievarin perustamisesta tien turvaksi. Näitä pitäisi varmaan olla ainakin kymmenen, jotta taivaltava kääpiö voisi levätä niissä joka yö, mutta jokainen auttaa. Kahn Paurissa oli havaittu Miekkametsän ohimarssi, ja laulujen mukaan eteläisempi jotuheimo oli jopa keskustellut niiden kanssa.

Ryhmä vierailee seuraavana päivänä eteläisemmässä jotukylässä. Miekkametsä palkkasi täältä oppaan; opas on sittemmin palannut, ja kertoo vieneensä kääpiöitä polkuja pitkin etelään par viikkoa, kunnes siellä tuli vastaan bocsakylä. Tämä kylä oli ilmeisesti Sefrezar, jonka Miekkametsän sanotaan valloittaneen. Jotuopas vahvistaa palatessaan nähneensä savua takanaan.

Kääpiöt pohtivatt, pitäisikö heidän edetä suoraan Sezefkariin vaiko käydä Courcilleneussa. Miekkametsän valloituksen diplomaattisia seurauksia pohditaan: miten valtias Deyval mahtaa olla suhtautunut kääpiöarmeijaan? Päätetään, että on tärkeää käydä Courcilleneussa ensin, varmistamassa siellä olevan 12 kääpiön lähetystön tilanne.

Pian Kahn Paurin jälkeen ryhmä saavuttaa Courcilleneun tiet. Näillä kulkee jotuja, jotka ovat käyneet kauppaa Comresarin valtakunnan alueella. He nousevat solaan, jossa on Courcilleneun vartioasema, ja kohtaavat siellä aiemminkin tapaamansa drakkenkapteenin.

Kääpiöt maksavat tullin ja saavat tästä dokumentin. He miettivät, pitäisikö heidän käydä puulla, jossa he kohtasivat viime kesänä Assalahin, mutta päättävät jättää sen väliin. Kivilcim on aina välillä yrittänyt käyttää liinaa saadakseen suuntiman näkykivestä, mutta toistaiseksi tuloksetta.

Yövytyään vartioasemalla he jatkavat kulkua kohti Comresaria. Nyt ollaan selvästi asutuilla mailla, matkan varrella löytyy drakkenien kyliä ja majataloja joissa yöpyä. Kolmantena päivänä (70. varhaiskylvöä) päästään laaksoon, jossa Courcilleneu sijaitsee. Kääpiöt kulkevat peltojen halki kaupungin porttille ja pääsevät sisään tullidokumentin avulla. Vähän kyselemällä he löytävät kaupungin keskikerroksista kivitalon, jota koristaa Ugog Nalimin viiri. Oveen kolkutetaan, ja Helmivuoren klaanista oleva vartija päästää heidät sisään. Jäyhät vuorikääpiötkin ovat selvästi hyvillään kansalaistensa saapumisesta: tulijat ohjataan odotushuoneeseen, ja heitä pyydetään odottamaan lähettilästä. Curaig ei haluaisi odotella, muttei keksi tapaa lähteä täältä loukkaamatta vuorikääpiöitä. Takku ei jää odottelemaan, vaan lähtee omille teilleen.

Kivilcim hiipii vähän ympäriinsä ja silmäilee paikkoja. Mikään ei viittaa siihen, että kääpiöillä olisi suuria ongelmia tai merkittävää varautumista vihollisuuteen. Ailean panee merkille, että talon kivityöä on huomaamattomasti paranneltu, ja se on tarvittaessa hyvin puolustettava.

Melko pian lähettiläs Belgri Tarkkakäsi, sekä hänen neuvonantajansa Torri saapuvat paikalle. Belgri on hymyilevä ja ystävällinen, ja järjestää pöytään viiniä ja kakkkuja. Hän haluaa kuulla uutiset Ugog Nalimista, ja suullisen selonteon lisäksi hän saa kirjeitä, joita kääpiöt linnakkeessa ovat lähettäneet. Sitten hän kertoo Courcilleneun kuulumiset.

Tilanne ei ole erityisen arka. Valtias tietää Miekkametsän saapumisesta seudulle, mutta Sefrezarin kaupunki ei ole läheinen Courcilleneun kanssa, vaan sen kilpailijan, Ville-nimisen kaupungin kanssa. Niinpä Joslyn Deyvalia ei ole juurikaan kiinnostanut siellä tapahtunut vallanvaihto, kun se on ollut kuitenkin kohtalaisen siisti eikä kylää tai peltoja ole poltettu eikä suurta pakolaisvirtaa ole syntynyt. Kaikesta päätellen asiat Sefrezarissa ovat aika lailla kuten aiemminkin, mutta kylää eivät enää johda drakkenit vaan kääpiöt.

Belgri kertoo lisäymmärryksestä Comresarin alueesta. Ilmeisesti valtakunnan isompia kaupunkeja hallitsee samankaltainen konstrukti kuin Courcilleneuta, mutta etenkin täällä laita-alueella lähellä hyönteisten viidakkoja keskusvallan kontrolli on hatara, eikä Courcilleneu maksa mitään veroa kaukaiseen pääkaupunkiin, tai saa sieltä mitään tukea. Belgrin näkemys on edelleen, että valtias on itsessään huomattavan voimakas ja pelottavan älykäs, ja tietää melkein kaiken mitä kaupungissa tapahtuu. Esme (jonka implikoidaan olevan tiedustelija) tietää näistä kuvioista eniten, mutta hän ei ole nyt paikalla.

Keskustelun ja päivällisen aikana paikalle tipahtaa pölyinen ja rapainen Ondulf, joka lähinnä murahtelee ja yleensä muutenkin näyttää viis veisaavan vuorikääpiöiden käytöstavoista. Hän kysyy, tietääkö kukaan tulokkaista mitään kivityöstä veden alla, ja Ailean ilmoitetaaan häneelle. Ondulfille kerrotaan Väsymättömän klaanin Ingvin menehtymisestä, ja Ondulf juo tämän muistolle lasillisen terävää taskumatistaan.

Ondulf on käyny Sefzekarissa Miekkametsän vallattua sen. Hän ei paljon puhu, mutta sanoo, että Sefrezaria ei hallinnut Joslyn Deyvalin kaltainen kävelevä panssari.

Valtiaan allayi-neuvonantaja on täälläkin vaihtanut talviturkkiin ja vetäytynyt omiin oloihinsa.

Helmivuoren klaanin vartijat pyytävät Madawanilta vähän vuohenmaitoa, ja sotkevat sitä viiniinsä juodakseen lasillisen klaaninpää Braglof Harvahampaan muistolle.

Illan suussa ryhmä vierailee vielä Cleesan talolla kaupungin muurien ulkopuolella. Jotusoturi perheineen ottaa kääpiöt lämpmästi vastaan. Cleesalla ei ole sen enempää tietoa Sefrezarin tilanteesta, mutta hän mainitsee, että sotavoimat ovat tasaisesti nostaneet valmiustasoa viime kesän setsekehavainnon jälkeen.

Ryhmälle tarjotaan huoneita lähetystöstä. Madawan ja Nectan saavat avioparina ison ja yksityisen huoneen, muut pääyvät pienempiin koppeihin.

Tosiaan ryhmän päätyminen Courcilleneuhin tuli minulle vähän yllättäen, joten en ollut ihan kauheasti sitä valmistellut.