| Both sides previous revisionPrevious revision | |
| azanur10 [2026/11/09 19:04] – admindare | azanur10 [2026/11/09 19:04] (current) – admindare |
|---|
| ===Kohtaaminen=== | ===Kohtaaminen=== |
| |
| {{:skalti_lake.jpg?500" }}Lautta vedetään toiselle rannalle, ja epäluuloiset kääpiöt ovat kaikki haluttomia lähtemään sillä yli. Lopulta Skalti asettuu lautan päälle ja levittää kätensä pysyäkseen vakaana. Suurin osa hänen tavaroistaan jää vielä taakse. Vastarannala Ondulf kiskoo köysistä, lautta lähtee etenemään. Tovin kiskottuaan Ondulf huomaa taas yhden luolahyönteisen, aiemmin nähtyjä suuremman. Se on melkein nyrkin kokoinen valkoinen kuoriainen, ja se kävelee hitaasti häntä kohti. Sillä ei kuitenkaan näy pistimiä tai muita vaarallisia asioita, joten Ondulf olettaa sen olevan kiinnostunut hänen saappaidensa hajusta. Ondulf keskittyy kiskomaan Skaltia lähemmäs, mutta välillä vilkaisee kuoriaisen suuntaan pitääkseen sitä silmällä. | {{:skalti_lake.jpg?500 }}Lautta vedetään toiselle rannalle, ja epäluuloiset kääpiöt ovat kaikki haluttomia lähtemään sillä yli. Lopulta Skalti asettuu lautan päälle ja levittää kätensä pysyäkseen vakaana. Suurin osa hänen tavaroistaan jää vielä taakse. Vastarannala Ondulf kiskoo köysistä, lautta lähtee etenemään. Tovin kiskottuaan Ondulf huomaa taas yhden luolahyönteisen, aiemmin nähtyjä suuremman. Se on melkein nyrkin kokoinen valkoinen kuoriainen, ja se kävelee hitaasti häntä kohti. Sillä ei kuitenkaan näy pistimiä tai muita vaarallisia asioita, joten Ondulf olettaa sen olevan kiinnostunut hänen saappaidensa hajusta. Ondulf keskittyy kiskomaan Skaltia lähemmäs, mutta välillä vilkaisee kuoriaisen suuntaan pitääkseen sitä silmällä. |
| |
| Kun kuoriainen on parin metrin päässä ja Ondulf katsoo sitä, se avaa ulkosiipensä, ja yhtäkkiä kirkas valonvälähdys täyttää koko luolan. Ondulf jää lamaantuneena seisomaan paikalleen, ja Skaltin lautta pysähtyy. Toisella rannalla kääpiöt näkevät valonvälähdyksen ja Ondulfin pysähtymisen, ja sitten yhtäkkiä käytävästä syöksyy kookas, ehkä puolitoista kertaa kääpiön kokoinen monijalkainen hahmo, suoraan Ondulfia kohti. Se on vaalea ja pigmentitön, ja näyttää jättimäiseltä hyönteiseltä. Vastarannalla kääpiöt huutavat Ondulfille kun hirviö juoksee tätä kohti. | Kun kuoriainen on parin metrin päässä ja Ondulf katsoo sitä, se avaa ulkosiipensä, ja yhtäkkiä kirkas valonvälähdys täyttää koko luolan. Ondulf jää lamaantuneena seisomaan paikalleen, ja Skaltin lautta pysähtyy. Toisella rannalla kääpiöt näkevät valonvälähdyksen ja Ondulfin pysähtymisen, ja sitten yhtäkkiä käytävästä syöksyy kookas, ehkä puolitoista kertaa kääpiön kokoinen monijalkainen hahmo, suoraan Ondulfia kohti. Se on vaalea ja pigmentitön, ja näyttää jättimäiseltä hyönteiseltä. Vastarannalla kääpiöt huutavat Ondulfille kun hirviö juoksee tätä kohti. |
| {{:ondulf_lake?800}} | {{:ondulf_lake.jpg?800}} |
| |
| Ondulf kuvittelee hetken olevansa muualla -- jossakin valtavassa, kekomaisessa rakennelmassa, ja hän on jotenkin muuttunut suureksi juoksujalkaiseksi, joka kantaa luuta varastoon ja haluaa vain palvella kuningatarta. Kuitenkin Ondulf tajuaa tämän vain aistiharhaksi, ja keskittyy omaan kehoonsa, ja vaikka aika tuntuu paljon pidemmältä, vain sekunnin kuluttua hän on taas oma itsensä, ja näkee hyökkäävän jättiläishyönteisen. | Ondulf kuvittelee hetken olevansa muualla -- jossakin valtavassa, kekomaisessa rakennelmassa, ja hän on jotenkin muuttunut suureksi juoksujalkaiseksi, joka kantaa luuta varastoon ja haluaa vain palvella kuningatarta. Kuitenkin Ondulf tajuaa tämän vain aistiharhaksi, ja keskittyy omaan kehoonsa, ja vaikka aika tuntuu paljon pidemmältä, vain sekunnin kuluttua hän on taas oma itsensä, ja näkee hyökkäävän jättiläishyönteisen. |
